tiistai 23. syyskuuta 2014
Pear is a new apple
I'm STRONG!
Ja tekemäni suklaa-juustokakku oli saanut kuulemma kehuja, vaikka siihen tulikin vähän reilusti liivatetta (kukaan ei kertonut että niitä ei tarvitse tuplata samalla tavalla, pöh, osa mun keittotaidottomuudesta on siis vielä jäljellä, jee!) eli joko avokadopasta todellakin mursi mun osaamattomuustaian, tai.. Jokin muu.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Päivä mammallani.
Nuo ihanat Rafi ja Laku tulevat aina Aksu-koiran mukaan lenkille, joka on aina yhtä hauskaa, joten täytyyhän se saada ikuistettua. Harmi ettei tähän saanut nyt noita instagram videoita, mutta tindejj kyllä hyväksyy kaikki ketä haluaa seurata, vaikka yksityinen profiili onkin 👌
tiistai 16. syyskuuta 2014
Valkosipulilla, kiitos!
4dl vettä
ja lisää se lämpimään veteen.
Laita lämpimään paikkaan, kunnes taikina kuplii.
Murskaa valkosipulinkynnet ja lisää kaikki loput aineet taikinaan. Vaivaa hyvin.
Kohota taikinaa, kunnes se on kooltaan noin kaksinkertainen.
Jaa neljään osaan, leivo niistä patongit ja laita pellille.
Tee viilto pintaan. Kohota vielä leivinpaperin päällä liinan alla. Voitele maidolla.
Paista 225 asteessa n. 20 min.
Käännä patongit paistamisen loppuvaiheessa.
astiaan vettä.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Note to self
Kansiksella asumisessa on myös puolensa, nimittäin eilen hakiessani Annakaisen kanssa lähes puoleen tingittyä tv-tasoani - saimme säännöllisin väliajoin katseet kääntymään meihin, mukaan laskettuna muutaman osoittelumielessä pystyyn nostetun sormen. Eikä syyttä. Nimittäin joskus kannattaa tosiaan mitata mahtuuko se taso sinne autoon mitenkään päin. Annakaisen istuessa takapenkin jalkatilassa pitäen ovea kiinni henkihieverissä, kun taso letkotteli tyytyväisenä toinen pää ulos ovesta, ja minä taas toivoin poliisien pysyvän poissa näköpiiristä.
Ja niin ne pysyikin. Kuitenkin kotipihaan saapuessamme röökipaikan vakio penkin kuluttajista KUKAAN ei edes nostanut päätään. Ainoa mikä kertoi herrojen meidät huomanneen oli herrasmiesmäinen oven avaus. Where the hell am I living.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Syys-synttärit!
perjantai 5. syyskuuta 2014
We must use time as a tool, not as a couch
olla, mihin on eväät ja mihin suuntaan on elämä menossa. On helppoa katsoa muita ja miettiä miten väärin ne tekee, mutta se selittely mitä pystyy itselleen tekemään peittää alleen totuuden, mikä lävähtää jossain vaiheessa molemmille poskille samaan aikaan. What goes around, comes around.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
SE TUNNE KUN TAJUAT ETTÄ JATKUVASTI ILMESTYVÄT JÄLJET KEITTIÖN IKKUNAAN EIVÄT TULEKAAN LAPSESI NÄPEISTÄ VAAN OMASTA OTSASTASI. Todisteet ovat puhuneet. Olen utelias.
lauantai 16. elokuuta 2014
You go girl!
Hyvää yötä jokaikinen joka ei vielä nuku.
perjantai 8. elokuuta 2014
Hello 911, there is a fire!
Kun kahden tulen välissä taiteilu johtaa varmasti näppien palamiseen, niin ei auta kun miettiä mikä on oikein ja missä välissä omatunto tulee kopistelemaan korkokengillään perääsi. Silti tulen siihen lopputulokseen, että jokainen valitkoon itse polkunsa - ja joskus itselleen oikean reitin valitseminen saa muut jäämään jälkeen. Ja joskus täytyy vain toivoa, että muut ymmärtävät, ettei valintaa ole tehty heitä vastaan - vaan heitä varten.
Biljardissa voittomahdollisuudet paranee, kun palloa lyödessä pyrit jättämään sen niin, että seuraava pallo on helpompi lyödä pussiin. Elämässä toimii sama sääntö. Valinnoilla on aina seuraukset, helpot vai vaikeat? It's up to you.
What goes around comes around, joten suuren harkinnan varassa valitsen itse minkä tekoni haluan itseäni vastaan myöhemmin kävelevän. Korkokengissä tai ilman.
tiistai 5. elokuuta 2014
Hahahahhhaha lol
Tänään aamulla kun kävelin autoa hakemaan sain kuulla ehkä romanttisimman kosinnan;"Hoi seniorita! Haluaisitko sä olla mun tuleva ex-vaimo?" Houkutteleva tarjous, mutta ei kiitos.
Viime yö meni samanlailla kuin edellinenkin, eli oli pakko tulla uudestaan heti aamusta hammaspäivystykseen, kun ei tuo eilinen auttanut yhtään. Tää odottaminen on niin tuskaista - poistaako vai eikö poista - että odotellessa ei voi muuta kun repiä huumoria näiden ihmisten jutuista ja tietenkin tosta kuvasta - mikä mua naurattaa samantien kun nään sen, vaikka se olisikin kymmenes kerta. Ja ääneen.
Enivei pakko päästä tästä kivusta eroon niin pystyn jopa tekemään kotonakin jotain, esimerkiksi kokoamaan sen pöydän. Ja ois kiva jos sais haettua sen kahvinkeittimenkin.
Onneksi J-man ja 9gag viihdyttää mua parhaani mukaan odotellessa, pus!
maanantai 4. elokuuta 2014
yH
Olisin saanut tänään myös uuden kahvinkeittimen (ilmaiseksi!) vanhan rikkinäisen tilalle, jos tuo Hänriksoni ei olisi unohtanut avaimiaan kotiin. Lähinnä jäin silti miettimään miten hän pääsee töihin itse, sillä ehkä se ilmaisen kahvinkeittimen siirtyminen huomiselle ei ollut se vakavin juttu. Pikku Tapsan avulla sain silti haettua KAHDENKYMMENEN EURON ruokailuryhmän joka on vielä hyvässä kunnossa - JEEJEEJEE! Tosin se järkytys rappukäytävässä, kun tajusin että ahdisteleva soittajakaverini asuu kerrosta alempana, johon suuresti pelkäsin kokoajan törmääväni. Siin ois ollut tilanne THE shame. Hänen osaltaan. Pikku Tapsan onneksi hän joutui vielä käyttämään mut suurpaniikistani huolimatta hammaslääkäripäivystyksessä, josta ei sitten ollut mitään iloa kuitenkaan - sillä nyt mun suuni on vain täynnä töhnää, enkä saa sitä edes kunnolla kiinni. Sen lisäksi se kipu on kaverina edelleen enkä tiedä uskaltaako särkylääkkeitäkään enempää syödä. Aiemmin en oo mennyt, kun oon pelännyt että ne ottaa koko hampaan irti. Nyt alan olla siinä pisteessä, että revin sen itse irti. Bye Bye teethie.
Huomenta
lauantai 2. elokuuta 2014
Tunnetuuletin
Onneksi tajusin sen liian myöhään - tietenkin juteltuani J.Pantterin kanssa, jonka jälkeen pystyin enää manailemaan omaa hätäilyäni asioiden suhteen, mille en voi mitään (Vanhaa viestiä itseltäni kädellä peittäen toivoin korjausviestin vähän parantavan tilannetta) ja mistä en edes loppujen lopuksi tiedä ajattelinko sittenkään niinkuin ajattelin, vai kerkesinkö vain reagoida kuulemaani. Olin kuitenkin aiemmin meditaatioideni lomassa tehnyt aivan loistavia päätöksiä, mutta ehkä tämän ja eilisen päivän omituiset viestit ja niihin reagoimatta jättämiseni(hyvä marla!) saivat ajatukseni putoamaan täysin raiteiltaan. Sillä omat periaatteet pysyy tanassa, vaikkei muiden pysyisikään. Tehköön muut mitä tekee, mä haluan olla hyvällä omalla tunnolla sinut itseni kanssa.
Mitä tänään taas tuli opittua, ja mitä tulee varmasti opittua uudelleen vielä monena muunakin päivänä, niin kauan että tuo järjen kestävä kallo sen ottaa vastaan; muiden päätöksiin eikä toimiin voi edelleenkään vaikuttaa (ja mä tiedän sen),
siispä ei käytetä siihen enempää energiaa, kun se kuitenkin pilaa vain oman mielen (ja mä tiedän senkin),
herra Jemma on todennäköisesti nyt paniikin vallassa (olisin itsekin) asioista mitä en loppujen lopuksi järkeiltyäni edes tarkoittanut - joten hengitetään ja ajatellaan ennenkuin sanotaan (ja tiedän senkin. Luoja, alkaa huolestuttaa jo),
Voin vain olla tyytyväinen siihen mitä itse olen tehnyt oikein ja mitä olet jättänyt tekemättä, vaikka muut tekisivätkin väärin -tai eivät. Who knows, and who - doesen't need to - cares, se on niiden elämä. Asiat menee omalla painollaan ja jos niistä voi puhua ne voi ratketa. Kaikesta ei edes tarvitse toiselle sanoa, vaan miettiä itse mitä jaksaa katsoa ja kokea ja mikä on oma stressin sietokyky. Loppujen lopuksi tiedät itse mitä kestät ja mitä et, joten sen jälkeen voi vain viheltää pelin poikki ja laittaa pillit pussiin. Siihen asti..
MEDITAATIO.
perjantai 1. elokuuta 2014
J-man
Eväsretki päätyi aika hurjiin vauhteihin, mihin Veeni sitten loppujen lopuksi nukahti. Taidan käydä hakemassa ton keinun meille.
Oi aikoja, oi tapoja
Vanhassa vara parempi. Niin se vaan yksinkertaisesti on.
hyvä, parempi, ihana
torstai 31. heinäkuuta 2014
Missä omena? Vielä puussa.
Suhteellisen suurikokoinen pääni ei suostu ymmärtämään mistä tuo jatkuva halu auttaa pulppuaa. Toki pienimuotoinen analyysi tilanteesta mulla tietenkin on, mutta joka mut tuntee - ei yllättykööt. Tosin analyysi on aina analyysi, eikä perustu tositapahtumiin kuten olemme jo aikojen saatossa huomanneet. Asiat nimittäin eivät yleensä olekaan niin monimutkaisia, kun olen ajatusetapissani kerennyt pohtia.
Sitäpaitsi, koska melkein ratkaisin alkuperäisen ongelman tuli eteeni toinen: omatunto. Kirjaimellisesti tunnen sen kurkussani, eikä se liiku mihinkään vaikka kuinka yritän maanitella tai tehdä vaihtokauppaa panoksena järki. Sillä kaikki tekevät hyvää omalla tavallaan - ja kuinka moni torjuu tarjottavan henkisen tuen? Ei kovin moni. Sen sijaan konkreettinen apu - mikä on sitten taas toiselta pois - on vaikea ottaa vastaan. Mutta.. Otetaanhan me vastaan muiden ihmisten ikävätkin teot? Yes we do.
Vaikka menneisyyttään ei voi muuttaa, niin nykyisyyteen voi sentään käsittääkseni vaikuttaa, joten älkää ystävät rakkaat menkö uudelleen polkuja jotka on liian kuoppaisiksi todettu, johon eivät jalkanne pystyneet. Sillä samaa virhettä ei voi tehdä uudelleen. Toisella kertaa se ei ole enää virhe, vaan valinta.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
NÄIN EI VOI JATKUA
Tai karjalanpiirakoiden. Jos ne ei kadonneet uunista. Esim alemmalle tasolle.
Näin ei voi jatkua
Once upon a time a wise man said, that if you don't see the problem.. You don't see the problem. And he was right.
“If you choose to not deal with an issue,then you give up your right of control over the issue and it will select the path of least resistance.” ― Susan Del Gatto
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Are you proud of who you have become? I know I am.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
The Land Before Time
Nyt oikeesti, tuntekaa rehellisesti ja sanokaa miltä teistä tuntuu, ei mikään tunne oo väärä koska se on sua itseäs! Ei itseään ja omia tuntemuksiaan saa alkaa himmailemaan sen takia, että miettii miten muut ne ottaa. (Niin Marla. Kuuntele järjen sanoja.)
Nyt pitää ottaa itseään niskasta (tai jos se ei auta - niin nenä on aina tehokas(sattuu enemmän)) kiinni ja palauttaa vuoden 2012 Kalle takaisin. Nyt. Ja vois jättää myös ne omat teoriat kustakin asiasta sinne pölyisimpään nurkkaan ja käydä välillä vähän tallomassa päälle, jotta ne pysyisi visusti siellä ja mielellään vielä peittyisivät suuren villakoirakasan alle. Jos joku ei osaa itse sanoa totuutta (tai syytä toiminnalleen), tai jostain muusta syystä jättää sen kertomatta niin turha siihen on käyttää sen enempää energiaa. Tuntuu pahalta, etenkin jos on omat älyttömät versiot kiipeilemässä pitkin pääkoppaa, mutta kaikille asioille ei voi mitään - etenkään mitkä on jonkun muun päätettävissä (edelleenkään). Toki - voinhan tietty varata leikkauspöydän ja koittaa päästä itse jokaisen pään sisään. Johon voin jo pudistaa itselleni päätäni ja todeta yksinkertaisesti ja rehellisesti:
lol.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Briillliant!
5. Käsittele ja työstä tunteita itsesi kanssa äläkä heti ala pommittamaan ihmistä, joka sai sut ne tuntemaan. Todennäköisesti siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään. Tottakai omat tunteet kannattaa sanoa ääneen, mutta paskamyrskyn voi jättää likakaivoon. Kaikenlaisia tilanteita ja niitä seuraavia tunteita tulee, mutta jokaisen itsetutkiskelun jälkeen olet vahvempi ja viisaampi. Vai kuinka moni heittäytyy huutamaan vielä kaupan lattialle kun se paita mihin tuli silmät iskettyä jäi sinne hyllyyn rahan puutteen takia? Sitä vähän mäkin.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
2. kuukauden valitus
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Missä olette, herra Mehreä?
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Niin että huomenta
Sain eilen tehtyä kolmeen eri seinään yhteensä 8 reikää ja vain yhteen sain jotenkin hyllyn kiinni. Pöytä on edelleen lattialla kuten toinen hyllykin. Sen lisäksi mun jalassani on 4 palovammaa - koska rapulastut. Toivottavasti tänään ei mene yhtä hyvin.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Yarrrr i'm a pirateturtlediddledidoo
Yritin tossa lopettaa kahvinjuonnin,mutta kun tupakka ei oo turruttamassa niin meikämarla pomppii pahemman kerran seinille, eikä muista mitään - mistä seuraa päivittäin n. 10 asian kesken jääminen. Unohdin pikkuveljeni vanhojen tanssit, koska pesin lähes puhtaita ikkunoita. Hävettää vieläkin. Ja sietääkin.
Mutta niintainäin, vaikka en jaksa olla tälläisenä - en jaksa olla myöskään väsyneenä, joten ajattelin että pienempi paha on tuo suuremmanluokan virkeystila.
Onneksi aamuista ikävä on jo kaikonnut ja perinteinen ikävä Nikoa kohtaan alkaa vasta iltaisin. Ja jotta välttyisin tupakkaonsosiaalinentapa-kompastuskiveltä ängen itseni mukaan, kun ystäväni ja Niko kohtaavat raittiissa ulkoilmassa. i'm genifuckingous.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Tinder
torstai 13. helmikuuta 2014
Kun ylpeys jää kiinni kurkkuun
Noni, nopeasti se maailma pyörii, kun mielialani lopettivat R-aivon fanittamisen ja siirtyivät eivoisvähempääkiinnostaa-fiilikseen puolessa tunnissa. Toki edelleen nuo muistilokeroni jaksavat viestiä turhista olemassa olevista riidoista tuttujeni kanssa, joista ärsyttävimpiä ovat ne, missä en keksi tehneeni suurempaa vääryyttä kuin vastapuoli - ja vaikka tiedän, että anteeksipyyntö helpottaisi asioita, niin ajatusten kulkiessa takaisin alkuperäiseen tilanteeseen en saa puolestani ulos sellaista anteeksipyyntöä, mitä tarkoittaisin tarpeeksi.
Liikaa ihmiset - meikämukaanlukien - toimii sen perusteella mitä olettaa muiden ajattelevan tai tekevän jälkeen omien tekojen, sekä sen perusteella mitä muut ei tee. Ja itse tämän asian ymmärtäneenä en silti toimintatapojani pysty muuttamaan - how grown up is that.
Taidan tehdä mun viisaille kavereilleni aikuisihminen-mitalit.
Valittakaa turhasta, olkaa hyvä
J-manin eilisen Rocky Roads-kokkauskäynnin yhteydessä sain aikamoisen tupakka aivopesun. Tuo valituksen aimomestari ei keksinyt enää yhtäkään syytä olla polttamatta tai nuuskaamattta ja suunnitteli jopa juhlia tulevan uudelleen aloituksen kunniaksi. Toki vielä hän harkitsee, kun puoli vuotta kuitenkin tuota Niko-ystävää ollut näkemättä.
Joten tänään aamulla kun heräsin, olin hyvin tasaisesti kasvavan kiukunpuuskan vallassa, sekä valmiina lähettämään kaikille mielestäni tiukan viestin ansaitsemille ihmisille sellaisen informaation olostani, että takuuvarma aamunpilaaminen olisi ollut valmis.
Päädyin kuitenkin vain kiroamaan tuota kevättä laulavaa lintua kävellessämme bussipysäkille. Oikeasti, minkälainen vuosi on suurella neito S:llä, kun antaa ensin odottaa talvea ja sitten paukkaa kevään niin nopeasti, että aiempi talvipäivitykseni on täysin turha.
Talvi, kiitos kun kestit viisi viikkoa.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Suhteen syveneminen
Tiedättekö sen tunteen, kun ensitreffeillä kemiat ei ihan kohtaa? Niin kävi mulle ja pyykkituvalle. Ensin pääkatkaisijan päälle laittamisen kanssa oli pieni ymmärrys vaikeus, jotta noin sais koneet ylipäätänsä päälle. Sen jälkeen seurasin omaa esimerkkiäni vesihanojen kanssa, joita en myöskään ymmärtänyt avata. Ja koska alku on mennyt huonosti, niin miksi loppu menisi sen paremmin?
Innoissani kolmesta pesukoneesta lajittelin vaatteet kolmeen eri kasaan ja ensimmäisestä ja toisesta koneesta selvittyäni hengissä pääsin kolmannen kasan - ja koneen - kimppuun. Mutta mitä! Se luukku mihin laitetaan ne aineet ei auennut. Ja tämä kone oli kuitenkin lähes identtinen ensimmäisen koneen kanssa. Tässä vaiheessa jopa varmaan poikani Veeni Valtteri Määttänen(niinkuin hän itseään kutsuu) olisi ymmärtänyt, että tuo "lähes identtinen" ulkomuoto kertoi kaiken tarpeellisen. Onneksi en heittänyt pesuaineita pyykkikoneen sisälle niinkuin meinasin, sillä häpeäkseni jouduin toteamaan, että tuon hurjan 15 minuutin taistelun jälkeen olen yrittänyt pestä vaatteitani kuivausrummussa. Yes.
torstai 30. tammikuuta 2014
Slap from reality
Olen tässä viikon pakkaillut ja tullut siihen tulokseen JÄLLEEN, että tavaralle täytyy olla kotona musta-aukko, mistä ne putkahtavat ulos muuton yhteydessä. Sen lisäksi, että pitäisi selvittää ennen lauantaita mitä ei halua mukaan, niin pitäisi muistaa edellisen muuton jäljiltä säilytyksessä olevista tavaroista - mitä ei halua mukaan. Kuinka moni siis purkaa ennen pakkaamista? Ja varmaan taas tajusin viimeisenä senkin, että 4h pakettiauton vuokraus ei tule viemään mun tavaroita uuteen sijaintiinsa. Fuck you reality! Eiköhän tämän muuton loppuun vieminen kestä vähintäänkin seuraavaan muuttoon asti. Maalaa nyt sitten vielä parvisänky ja kokoa jo omistamasi tavarat ennenkuin pääset harkitsemaan sohvan hommaamista. Ljtkxbkotdxjkyhckir. Mut en oo polttanu.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
#5
Sähkötupakka. Ideahan lähti varsin siitä, että muutaman juodessani voin sauhutella tupakan(siirapin) makuista vesihöyryä pahimpaan - mahdollisesti saapuvaan- tupakan himooni.
Tämäkin suuridea meinasi kaatua siihen, että Prismasta ei löytynyt yhtään sähköherraa ja Citymarketista piti taas omalla riskillä ostaa tuo 40 euroa maksava valkoinen tikku, sillä se SAATTAA sisältää nikotiinia. Kiivas väittely myyjien kanssa päätyi siihen, että se sisältää samalla lailla nikotiinia, kun joku elintarvike pähkinää. Eli tuskin sisältää.
Jos haluaisin tuota frenemyä lähellekkään itseäni nauttisin sen samantien kaikilla lisukkeilla, eli tupakan muodossa.
Ihmeessä ja kummassa kaikkien näiden lopetus kertojen ohella olen viimein tullut siigen tulokseen, että yhtä tupakkaa ei ole olemassa, vaan vaikka sen yhden jälkeen on huono olo ja kala ei ole samantien koukussa, niin reikä avantoon on kuitenkin porattu ja kaakaot valmiina kädessä odottamassa saalista - joka muuten tulee. Vaikkakin herra N saattaa joutua kykkimään avannon reunalla hetkeä kauemminkin, mutta joskus hitaasti kypsynyt saalis on kuitenkin mureampi.
Mitä tästä opimme? Älä näyki.
torstai 23. tammikuuta 2014
tiistai 21. tammikuuta 2014
7 days
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Hmm.. Aika kiva sivumaku.
Ja siitä päästäänkin sitten siihen, kuinka olen olut kaukaa viisas, kun olen aikoinani hankkinut täysturvan tietokoneeseeni, nimittäin tämä roskakasa ei kykene olemaan mitään vasten tai ylikuumenee ja sammuu. Taas. Eli kone Giganttiin ja harkintaan, josko vaikka huhtikuussa - turvan mentyä vanhaksi elokuussa - sattuisi kone putoamaan ja mulle oisi velvoitettu antamaan uusi vastaava kone. Simpsalabim.
lauantai 18. tammikuuta 2014
6 mummo faktaa(?)
Ja nämä mummot ovat näitä vapaana juoksevia, ihania mummoja! Toisia ovat ne, ketkä asuvat vanhainkodeissa, tai sairaaloissa. Sieltä löytyy nimittäin aivan uusi, hieman vielä yleisempi rotu: äkäiset mummot. Heidän suurin mottonsa on, kuinka kaikki on vain niin huonosti.
torstai 16. tammikuuta 2014
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
New Year's resolution week 3
Joten. Tänään, ensimmäistä kertaa elämässäni, olin gospel-kuorossa.
Ps. Sen verran pakko leveillä. En polttanut tänään yhtään, MUTTA, jotta vältyn suurelta häpeältä, niin siinä vaiheessa, kun en kerro kauan olen ollut polttamatta, voimme todeta että olen pudonnut suoraan sudenkuoppaan.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Onko se Lahti nyt sitten niin mesta paikka?
Näistä - ilmeisesti eilahtelaisista - sankareista tämä kaapissa oleva haukkui kokoajan, KOKOAJAN ihmisten pukeutumistyyliä; "siis katso nyt tuotakin takkia, ei oo kyllä muotitietous lähellä sydäntä", "toikin jätkä, roikottaa noita housuja. Hei äijä, nosta housut ja kasva aikuiseks." Jos saisin tähän liitettyä äänensävyn helpottaisi huomattavasti tilanteen koomisuuden ymmärtämistä.
Ja sitten, jotta ei kaksikon mielestä olisi jo tarpeeksi pohjasakkaa näkyvissä, niin kuin tilattuna joku perusroku istuu siihen penkille, mihin voisin väittää jokaisen lahtelaisen reagoivan ei mitenkään, mutta tämän kaksikon äänessä oleva osapuoli(kyllä, se mies) ensin ilmoittaa hyvin ylimielisellä äänensävyllä suorissa korviin asti vedetyissä farkuissaan ja nahkatakissaan, että penkkiä olisi ollut tuollakin suunnassa. Puoli minuuttia sen jälkeen tämän herra R:n kaveri huiskii hississä peukalokyytiä istuvalle ystävälleen, joka painelee hymyssä suin kerroksia ylösalas kuljettavaan taikalaatikkoon. Kamalan maanantaikännihirviön poistuttua tokaisee takajeejee tyttöystävälleen;
"Siis tästä mä Lahdessa en pidä, täällä saa olla kokoajan varuillaan, ettei vaan mitään käy."
Niin, nehän ois voineet vaikka salakaapata teidät sinne hissiin ja kuljettaa vaikka kolmanteen kerrokseen. Hui iso S.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Dear... Me.
Mutta... Kun olet sellainen suhteellisen (luojan kiitos pahassa, SEKÄ hyvässä) eloisa ihmisstressaaja tyyppi, niin voisitkohan harjoitella jatkossa harjoitella pysymään lattioilla, etkä hyppisi seinille, kun jotain ei tapahdu mitä odotat. Myöskin, kun siihen viestiin vastausta ei tule (vaikkakin sitten niihin kolmeen päivään) niin vaikka se ärsytys mikä purkautuukin tulivuoren lailla ja saa sinut tarttumaan puhelimeen ja soittamaan tälle kyseiselle purkautumisen aiheuttajalle(siis sinun mielestäsi), niin malttaisitko kuitenkin tuon päättäväisen otteen hieman laskevan purjeitaan, ettei siihen puhelimeen tarvitsisi heti ensimmäisenä esittää onkokaikkisullaok - kysymystä. Ja ettei tuo hermoja raastava mitämiksimilloinmiten aivoaalto saisi kavereitasi menettämään puhelimistaan akkujaan, kun selkeästikkin tarvitset teorioillesi tuen, tai jonkun laskemaan sut - taas - takaisin sinne maantasalle.
Ja vaikka tiedänkin, että huomenna varmasti sama meno jatkuu, koska eihän kukaan yhdessä yössä mitään opi, niin voisitko silti koittaa olla ärsyttämättä pikkuveljeäsi, sekä hakea niitä puita, kun äitisi pyytää. Vai mikä siinä periaatteiden poikki puremisessa olisi niin vaikeaa, kun asia kuitenkin olisi niin pieni sulle, mutta niin iso niille.
Paremmalla onnella huomiseen, hyvää yötä Tiina!