Rakkaat ystävät ja sukulaiset, ikävä tuottaa teille pettymys, mutta viides päivä tupakoimatta onnistui lähes täydellisesti. Lähes siksi, että luulisi kolmannen päivän jälkeen alkavan helpottaa, mutta tämä pannahisen herra Nikotiini porhaltaa menemään mun idyllisissä mielikuvissa. Puhelu aviomieheltäni laski intoani, sillä J-man ja hänen puoli vuotta ilman nikotiinia ei tunnu auttavan tunteeseen, jossa muka-tarvitset tupakkaa. Mieli tekee siis edelleen. Itken. Toivottavasti ei luovuta hää, eikä luovuta mää, vaan toi urpo tuolla kaapin perällä.
Ja siitä päästäänkin sitten siihen, kuinka olen olut kaukaa viisas, kun olen aikoinani hankkinut täysturvan tietokoneeseeni, nimittäin tämä roskakasa ei kykene olemaan mitään vasten tai ylikuumenee ja sammuu. Taas. Eli kone Giganttiin ja harkintaan, josko vaikka huhtikuussa - turvan mentyä vanhaksi elokuussa - sattuisi kone putoamaan ja mulle oisi velvoitettu antamaan uusi vastaava kone. Simpsalabim.
Ps. tiputin hammasharjani kissan hiekkalaatikkoon. Kiva sivumaku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti