No Music

Mikä juttu on se, että kun ostaa uudet kuulokkeet niin ne häviää jäljettömiin viimeistään kuukauden päästä siitä kun ne on ostanut? Kuulokkeiden kapina?  Ihankuin niitä ei ois koskaan ollutkaan. Niitä ei löydy taskuista, ei laukuista, ei pöydiltä. Toivoa elätellen uskon, että suursiivouksen jälkeen ne putkahtaa mamman luokse ikävöiden, mutta ei. Ei koskaan. Ei ole värillä väliä. Shit.

THE wedding

Kuinka monet häät alkavat niin, että sulhaspojan isä on piilossa komerossa, kun hänen pitäisi olla kuljettamassa sulhasen smokkia hääpaikalle? Tähän asti olen törmännyt vain yhtiin - nimittäin eilisiin. Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi mukulakiveksi matkalla, sillä jo helsingin päädyssä aiheutui ongelmia hiekkaniementien päädyn löytämisessä, kun edes paikalliset eivät tienneet missä se kakkonen sijaitsee. Onneksi kaksi eri navigaattoria, jotka eivät olleet laisinkaan samalla aaltopituudella keskenään löysivät viimein perille. Häät eivät muutenkaan viitanneet sanallakaan perinteisiin häihin ja draamat voitte laskea suhteessa jokaista tuntia kohden. Ja kaikki nämä draamat - ikävä kyllä - liittyivät itse hääpariin. Mutta hyvät ihmiset, laulaja-Miran sanoja lainatakseni,  jos suuripäivä aloitetaan noin hurjalla alamäellä, niin eikai (kopkop) voi muuta jäljellä olla kuin ylämäkeä.
En kyllä vieläkään ymmärrä tota sanontaa, kun käsittääkseni alamäkeen on hivenen helpompi kulkea, kuin ylämäkeen.

Omille hiluilleni saatoin sanoa suudellen jäähyväiset, mutta pikkuveljeni rikastui ratkoessaan kaulakorupulmaa. Mikä niissä on, että pitää mennä mielettömään solmuun keskenään. Toimii lähes vertauksena tuolle avioliittopolkunsa aloittaneelle hääparille. Onnea!

Ps. Kuka nukkuu valokuvaus päivänä pommiin, no meikä! Hyvää työpäivää kaikille.

Rehellisyys maan perii, eikö?

...Liikutukseltani ajattelin, kun viidennen luokan "jokainen soittaa vuorollaan huilua luokan kuullen"-operaation viimeinen tokaisi kaikkien varmasti ajatteleman lauseen ääneen ennen omaa vuoroaan harvinaisen säälittävästi; "no nyt mua sitten alko hirveesti hermostuttaa". Kenellä ei olisi siinä tilanteessa pää kallistunut hieman oikealle, sekä suusta päässyt vähintäänkin pieni "oi":n tapainen äännähdys. Suupielet liikkuivat, kyllä!

Myös käsityötuntien lapaset aiheuttivat hieman tulistumista viimeisellä tunnilla. Jotenkin pystyin samaistumaan tähän turhautumiseen, kun itsekkin piti miettiä ja harjoitella puoli tuntia, ennenkuin se nurja silmukka onnistui. (Tietävällä äänellä koko edellisen tunnin puhuin väärästä, ennenkuin eräs avulias pikkupoika sai tarpeekseen ja tokaisi;"se on NURJA"). Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä taitaa olla vain lohtulause luusereille, may I say.

Ja huomenna töistä suoraan astetta raffimpiin häihin. Onneks vaan käymään. Hali koulunsa aloittaneille, first step is the hardest.

Huomenta perjantai

Joku on varmaan ollut tosi pahalla päällä sateesta, nimittäin kaikki se sadepäivän positiivisuus ammentui muhun.
Toissapäivänä mua nauratti koko matkan kotiin ajatus siitä, etten oo koskaan ollut niin litilätimärkä, vaikka on sitä ajeltu pyörällä sateessa ennenkin. Eilen aamulla taas kaikki huomio keskittyi siihen ihanaan syksyn märkien lehtien ja etanoiden tuoksuun. Enkä käytä nyt edes sarkasmia. Ei haitannut sekään, että ajoin kilometrin ylimääräsen lenkin, kun en uskonut "kulku jalkarannantien kautta"-kylttiä, vaan sokeasti uskoin, että pääsen kyllä pyörällä työmaan ohi. Ois voinut luulla vituttavan, mutta ei - alko taas naurattaa. Tyhmästä päästä nauraa koko ruumis,  vai miten se meni?
Suurten syysostosten jälkeen ihmeteltiin Annakaisen kanssa, kun Nikkilässä jyrisee ja paistaa aurinko ja Kerillä sataa. Mitä vittua ukkonen?
World, you are grazy.

Mission aatelisarvon alennus osa 1

Iso J ja Huselius putosivat Särkänniemeen lähtevän rellun kyydistä, kun nukkuivat ohi lähdön. Surullista - HEILLE - sillä Annakaisen kanssa uskaltauduttiin Tornadoon viisi kertaa, joista viimeiset kaksi uskalsin pitää silmiä auki. (jee!) Tietenkin pääsy Suuren S:n porteista sisään alkoi sähläämisellä, kun kulutettiin 1 oma ja kaksi Särkänniemen omaa euroa säilytyskaappiin. Pieni sisäpiiri vihje; lue ohjeet ennenkuin toimit. True.
Laitteesta toiseen vuoroin säikäyteltiin ja vuoroin nauratettiin lapsia hillittömällä kauhullamme ja insinööriteorioillamme siitä, kuinka todennäköistä mistäkin laitteesta on tipahtaa. Kamalin laite oli kuitenkin se, missä on ne hillittömästi vapaudessa pyörivät keinut. Mukaan ei lasketa tietenkään half pipea, koska sinne ei todelvitunkaan uskallettu, vaan meille riitti tiirailu koiramäestä. Scariest thing I've ever heard is silence, koska ihmisten täytyi olla kauhunlamaamia tuossa ylös alaisin vierivässä suuressa skeittilaudassa, kun pihahdustakaan ei kuulunut meidän korviin.

   [kuva]

Eivaanläppä, kamerat oli kaapissa. HIH!

Raahattiin myös ystävämme Iso Petteri pois työpaikkansa auvoista takaisin Lahteenpäin lähtiessämme. Työpaikan hiljaisuus oli niin korviin pistävää, että minuutin jälkeen täytyi alkaa hönkäillä, sillä sekin kuului kovempaa, kuin Veenin kaunis Frontside Ollie rokkityylillä. Kuinka surullisen tylsä voi työpaikka olla, kun BigBen toteaa matkalla, että kun siellä ehtii ajatella niin paljon, että on jo ehtinyt ajatella kaikki mahdolliset ajatukset läpi eritavoilla, ei ole edes enää mitään ajateltavaa. Ja vielä kaksi viikkoa jäljellä, ajattelematta!

Sitten kotiin suunnittelemaan, miten saisin J.Aviomiehen tittelin muutettua J.Kämppismieheksi ja raahattua Von Kretzhenhaugenin pesueen Tampereenpojiksi. Naurettiin matka Tampereelta ajatukselle, kuinka aviopari kortti voitaisiin  ottaa esille sopivissa tilanteissa. Sairaat, SAIRAAT IHMISET! Hyvää yötä!! Pusuja.

Ihana talvi

Miks jengi masentuu, kun talvi lähestyy? Miten piristävä ajatus, että tää stressaava kesäaika loppuu. Talvella voi suunnitella ja makoilla sohvalla villasukat jalassa ilman sen suurempaa huolta siitä,  että "mä en oo tehny mitää tänä talvena", kun taas väistämättä 90% ihmisistä miettii jo heinäkuun puolessa välissä,  että kesä loppuu eikä oo kerennyt käymään linnanmäellä, särkänniemessä,  mökkeilemässä, pelaamassa kesäpelejä etc.
Kesällä EI SAA istua sohvalla katsomassa leffoja, kun pitäis nauttia lämpimistä ilmoista ja olla ulkona. Ja silti vaikka ois toteuttanut kaikki kesän huuhaa toimet paniikki talvesta valtaa jokaisen mielen. Miettikää nyt, taas monta kuukautta aikaa hankkia itsensä kesäkuntoon ja suunnitella kaikessa rauhassa ilman stressihikeä ja olla tyytyväinen siitä,  jos on käyny kerran pulkkamäessä. Eikä edes haittaa vaikka satais! What can I say, talvi on ikuista maanantaita, lovely!

2 mm täyttä kipua.

Pienen parisuhdekriisin, Piia Paholaisen, muuton ja yllätysvierailun saattelema viikonloppu saatu päätökseen Jonel Thain maistuvien ruokien kera. Perjantain juhlinnan jälkeen raahauduin Herra Hakkaraisen vaimon äidin luokse yllätysvisiitille - niinkuin ala-asteen "voitko olla?" - meiningillä. Kun akku on lopussa niin.. Akku on lopussa.
Ihanaa, kun herra Hakkarainen on palannut reissuiltansa. Runsaan 8 tunnin hengaamisen jälkeen Hakkaraiset huokaisivat varmaan helpotuksesta, kun Kalletypy siirtyi levennyskorviksensa kanssa 500 metrin päähän naureskellessaan mielessänsä Hakkaraisen taktiikkaa väistää vaipan vaihto. Vaimo nauroi myös, kun tuuletin suuntautui nugetteja syövää vaimoketta kohti herran raotellessa vaipan reunoja sopivin väliajoin.
Jatkakaa. Saatte osuutenne.

Turhan mustasukkailun ja pienen paniikin jälkeen ei ole suhteet enää ennallaan. Peukut pystyssä kaikki järjestyy parhain päin, oli ratkaisu sitten mikä tahansa.
Muistakaa arvostaa itseänne toverit. Ansaitsette kaiken minkä haluatte, koska ootte parhaita. Herkkä hetki puspus.

The more you trust your intuition, the more empowered you become, the stronger you become, and the happier you become.
 - Gisele Bundchen

          Ps. Sain toisenkin korviksen korvaan. Kiitos Iso J:n runttauksen. Nämä onkin hienot, lälläslää.