Pikkusormen kynnen pureskelun ja pienen iltapohdinnan jälkeen olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että huonojen tapojen lopettamisen yrittämisessä tuntuu toistuvan sama sääntö; yksi askel eteen ja kaksi taakse. Mitä tahansa tajusit, mitä tahansa päätit, kun yrität, käytät ajatusta edes päässäsi tai epäonnistut, päätät sortua oikein reippaasti - kaksin käsin. Ahmimalla. Kaikki tietää että se askel sinne eteenpäin on se oikea valinta, ja kaikki tietää että sitä kannattaa yrittää niin kauan uudelleen, kuin vain kantti riittää - nimittäin jossain vaiheessa se seinä tulee siellä selän takana vastaan - ja se tunne mikä siitä tulee - not cool at all. Mutta se tunne mikä tulee, kun on tehnyt oikean valinnan ja selvittänyt siitä seuranneen mahdollisen paskamyrskyn on tietty se AA.
Välillä joutuu ottamaan happea ja miettimään kuka oikeasti on ollut ja kuka haluaa olla. Sit kun ymmärretään, että nää on vielä ihan itsestään selvyyksiä, niin pudistellaan kaikki yhdessä päätä ja päästetään pieni hymähdys. Elämähän on laiffii.
Hyvää yötä jokaikinen joka ei vielä nuku.
Hyvää yötä jokaikinen joka ei vielä nuku.
Vielä yks klisee? Nojoo, elämä ON lyhyt. Lähde siis mökille, kesä kun on vielä lyhyempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti