Roihuvuori, pommi tippuu

Käytiin Annakaisen kanssa Helsingin Roihuvuoressa. Harmi kun ei tauttu ottaa kameraa mukaan - oli nimittäin aivan totaalisen autio meininki. Tunnin pyörimisen aikana nähtiin 1 auto ja 5 ihmistä. Little bit scary, if I may say. Onneksi meitä suojelemassa oli matkakamu Sir Samu Tobelius.

Heitettiin J. Apinamiehen kanssa torstaina herra Valttinen mökille ystävänsä Oskun kanssa. Valttisen paita on mulla vieläkin pesussa, kun keskiviikon - myöskin uusi eläinystävämme - siili leijutti kärpäskavereitaan paitaan, joka ei sitten enää Valttiselle kelvannut sellaisenaan. Varsin ymmärrettävää.

Mitään muuta en saanutkaan aikaan, paitsi kämpän irtisanomisen. Toki myös suuri saavutus oli Pikku Tapsan ystävän housuihin laittamani kylmägeeli. Se oli hauskaa siihen asti, kunnes tuo pitkula poika pyörtyi yläkerran wc:hen. Dramaattinen viikko.

Hey LOOK! There is A TRASH!

Sometimes you have to let it go, you have to forget, you have to leave it behind and leave the questions behind too. Answers will come if they are meant to come. Be patient and value people who are around you. Even those, who don't stay in touch so often, because when it's time to let them go, you gonna miss and you gonna think, but you also gonna learn.

Ei kaukosäädinkään yhdellä patterilla toimi. Niin.

Kitaroita ja lepakoita.

Käytiin mummolassa soittamassa kitaraa ja juomassa kahvia. Siis Ari soitti - mut ei juonut kahvia. Vempukan takki unohtui ja mummikka löysi mulle uuden miesehdokkaan. Vielä tunti ennen sitä se oli sinnikkäästi sitä mieltä, että J. Apinamies olisi täydellinen vävypoika. Yritin kovasti laskea tuon kyseisen herrasmiehen täydellisyysimagoa mammani silmissä, muttei mikään tehonnut, kunnes näköpiiriin ilmestyi R.Hoitajamies. Kiitos siis hänelle. Kai. Uudessakylässä tapahtui myös pieni kastumisvälikohtaus, minkä seurauksena woman's got to do what woman's got to do. No, wait..

Kuka muistaa lepakon? Sen jonka vangittiin mikrokuvun alle? No ei, tää oli eri. Oli. Lepakko kuitenkin.  Kuulemme siis arviotuksen? Nahkahiiri ilman nahkaa on kuin..

..Yök.

Time for time, word for word.

You can't leave, without leaving people behind. People who you care about, people who care about you. You can't leave people behind you - and go, and think - that they just HAVE TO accept that. You can not claim that you care, and come back, leave and ignore. People are people and thoughts are thoughts. Be a man and do it, your solution for everything. Call and explain. A man or a mouse. Time will tell.

Huomattiin Annakaisen kanssa viikonloppuna, että meikäläisen ovivahti oli siirtynyt Chicagon ovea vartioimaan. Samalla reissulla törmättiin ties mimmoisiin tallaajiin. Yhtä sankaria jouduttiin juoksemaan bussipysäkin taakse piiloon, sillä hänen mielestään niin aurinkoinen Marla oli niin aurinkoinen, että jäi melkein pakkomielteeksi. Little bit scary, I may - day - say.

Myös kissamies oli saapunut keltaisessa paidassaan Chicagon näyttämölle. Kissamies siksi, että tuo ponnaripää omistaa kaksi kissaa, nimeltänsä Neko(japaniksi tarkoittaa kissaa), sekä pikku kissa(joka on kaikkea muuta kuin pieni - ja jolle se syöttää laihdutusruokaa.)
Löysin kerran itseni kissamiehen vaatekaapista piilosta, sillä äiti päätti tulla hakemaan Herra R:n muuttoavuksi. Olin kuulemma ensimmäinen, joka on ollut sen vaatekaapissa piilossa. Enpä voi tosin sanoa, että olisi mullakaan harrastukseksi asti päässyt.

Sain myös uuden kirjeen Leopoldilta ja nyt otteassani kynän käteen kahdettakymmenettäseitsemättä kertaa ja taas luovuttaessani ja laskiessani sen paperin päälle huomaan, ettei kirjoittaminen ole tullut yhtään helpommaksi. Onneksi J.Apinamiehen miehipiteistä oli taas apua. Ainakin ensimmäisen kahden lauseen verran.

<3

Like mother like daughter

Minun äiti sai töistä uuden puhelimen ja jonotti yli puoli tuntia soneralle,  että saa mikrosimiin aktivoitua oman numeronsa. Kiroilee sitten tossa pöydän ääressä, kun ei osaa laittaa sitä korttia tohon puhelimeen. Siihen käy tavallinen sim.
Eikun jonottamaan.

Totesi vielä,  että;"noniin. Nyt musta on tullut Tiina. "

KOLISI, KOLISI LAATIKOT!

Leopoldin kirje saapui perille, ensin pyörin tunnin kirje kätösessäni uskaltamatta avata sitä. olisipa se vaikeus ollutkin siinä. (Viimeksi olen kirjoittanut kirjeitä 11 vuotta sitten Miss Helsingin kanssa.) Sain tuskallisesti taiteiltua kahden A4:sen verran tekstiä, muistamatta kuinka vaikeaa se olikaan saada järkevän kuuloinen ja NÄKÖINEN teksti, kun ei voinut pyyhkiä tekstiä pois nuolinäppäimellä. Nykyaika, pah. Tästä provosoituneina päätimme Annakaisen kanssa hommata polaroid kamerat, sekä faxit.

Enkö saanut hienon? Voitti kyllä meikän kirjeen:

Washiteippiä nurkkaan somistamaan. 

Odotan superinnolla ensiviikkoa, että saan lisää kirjeitä! 

Innostuttiin myös muotoilemaan Annakaisen kanssa savesta vähäsenmageet tuhkikset. Could you BE anymore jealous.

Ja Hakkaraisen palaavalle miehelle tein mukin. Taas. Yes. Those are IN. 

"Olen ollut IN"

..Koska se on nyt sisässä, mut sit ei oo. Kaksoismerkitys - you all know.

Sekä J-manille mukin.

"Please don't fall"

..Koska. No, se voi olla riskinä J-Manin kaltaisella nimenomaisella sählääjällä, joka ei hallitse raajojaan. Nim. Paikalla olleena, kun herra potkaisee mukin matolle ja toteaa vain "fuuuu...", koska "matto imi sen veden jo kuitenkin" ja istuu sohvalle. 

No stress - no stress.

Ps. Heräsin tänään hirveellä tohinalla ja kiireellä lähtemään hammaslääkäriin, siellä raivotessa ja jonottaessa omaa vuoroa päätin kysäistä, että eikö se mun aika mennyt jo. Olin puolitoista tuntia aikaisessa. My pleasure. 

Kolisee, kolisee laatikot.

Kirjekaveri on kuulemma laittanut kirjeen jo tulemaan, joten odottelen postilaatikon kilahtavan - tai meidän laatikon tapauksessa kolahtavan - jo huomenna. Very exciting. 

Törmäsin myös eilen leikkipuistossa muusikkomieheen, joka kutsui kahville. Neiti Kallen tavoin aivojeni automaatti meni päälle ja alkoi etsimään kaikki mahdolliset viat tuosta oranssipartaisesta ihmismiehestä. Veenin mielikuvitus kaupan - valintotalon - mietintämyssy päähän: kahville vai ei.

Postilaatikko kolahti tänään myös kauan sitten tehdyn tilauksen ansiosta. Osoitetta ei ollut lähetyslapussa, joten kiven ja kannon kautta kieritetty saapumisilmoitus saapui perille viimeisenä päivänä, jolloin sen voi hakea postista. Päätettiin ryhtyä heti tuumasta toimeen ja saatiinkin aikaiseksi 6 mukia, sekä savityö. JEVAA!

Sanajahdin erikoisosaajat

Ideataulu on toistaiseksi tyhjä, mutta eiköhän tätä menoa tarvita kohta tilalle.

Harmi vaan, että mulla on 10 rautaa sammutettuna samaan aikaan. Muutama keskenjätettävä idea lisää, niin tarvin huoneen näille kamoille.


En kyllä tiedä mitä teen tälle tilaukselle:

Harlem Sheeni

EVERYDAY HAPPYDAY

Käytiin tänään mummikalla, saatiin Hakkarainen kylään, Annakaisen kanssa perussähläystä satamassa, kesäpäivä kivaajee! (jevaa)

HurmuriHuuto

Ihana, ihana Aksurakas. Aina kameran ystävä. Sain yllättävän monta kuvaa karvatassusta, huolimatta automaattisesta Annakainenefektistä, kun kamera lähestyy.

Mistä tietää että ruoka maistuu?

Jep.

Okei, myönnetään, ehkä siihen kuvaushalukkuuteen oli osasyyllisenä toi kädessä vilkkuva houkutuslihapulla. Jevaa silti!

Kinasteltiin Tapsan kanssa, kumpi saa otettua parempia valokuvia.

Kuvaaja.. Ihana veliTapio, komistus työnääressä.

..Ja kuvattava

Tapsa sai ikuistettua myös meidän pienen pöytätanssin, jevaa!

I did. 

Life as you know it.