Sähkötupakka. Ideahan lähti varsin siitä, että muutaman juodessani voin sauhutella tupakan(siirapin) makuista vesihöyryä pahimpaan - mahdollisesti saapuvaan- tupakan himooni.
Tämäkin suuridea meinasi kaatua siihen, että Prismasta ei löytynyt yhtään sähköherraa ja Citymarketista piti taas omalla riskillä ostaa tuo 40 euroa maksava valkoinen tikku, sillä se SAATTAA sisältää nikotiinia. Kiivas väittely myyjien kanssa päätyi siihen, että se sisältää samalla lailla nikotiinia, kun joku elintarvike pähkinää. Eli tuskin sisältää.
Jos haluaisin tuota frenemyä lähellekkään itseäni nauttisin sen samantien kaikilla lisukkeilla, eli tupakan muodossa.
Ihmeessä ja kummassa kaikkien näiden lopetus kertojen ohella olen viimein tullut siigen tulokseen, että yhtä tupakkaa ei ole olemassa, vaan vaikka sen yhden jälkeen on huono olo ja kala ei ole samantien koukussa, niin reikä avantoon on kuitenkin porattu ja kaakaot valmiina kädessä odottamassa saalista - joka muuten tulee. Vaikkakin herra N saattaa joutua kykkimään avannon reunalla hetkeä kauemminkin, mutta joskus hitaasti kypsynyt saalis on kuitenkin mureampi.
Mitä tästä opimme? Älä näyki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti