Teoriasta käytäntöön

Sain perinteisen "seikkailin vähän netissä ja sain mielettömän idean ja nyt tasan toteutan sen" ilta-aivon. (Tähän väliin on varmaan paras kertoa, että juuri nyt ei tuu oikeasti yhtäkään asiaa mieleen, minkä oisin hoitanut loppuun asti. Tähän ei lasketa mitään hetken mielijohteita.)

Aattelin siis testata käytännössä tätä 21-päivän tee-tottumus-tapa tutkimusta. Nyt kun oon jo 7 päivää ollut polttamatta, niin huomenna on hyvä lisätä uusi 'tee' tähän listaan. Ajattelin, että se vois olla niinkin helppo, kuin 2 lasia vettä 5 kertaa päivässä - ennen mitään ateriaa. Kuulostaa tosi iisiltä, mutta jokainen joka mut tuntee varmaan ymmärtää, että jos saan pidettyä tän edes ton huomisen päivän - saati 20 seuraavaa - oon ylittänyt täysin oman käsityskykyni.

Small steps, long way.

You give. I'll take. You Take. I'll learn.

3. päivänä luulin, että jos siitä päivästä selviän, niin selviän mistä vaan.

5. päivänä olin jo todella ylpeä, etten mennyt pilaamaan päiväsuoraani ja manasin kolmannen päivän jälkeenpäin niin helpoksi, etten sinä päivänä uskonutkaan

7. päivänä. Halleluja? En tiedä kuka tässä on vahva - mä vai ystäväni. Päivä oli kyllä niin uskomaton, että luulin jo todella löytäväni itseni jossain vaiheessa päivää parvekkeelta huokailemassa helpotuksesta, kun savuava terapeuttini imeytyisi rauhoittavana verenkiertooni. Tällä kaavalla mentäessä tuskin maltan odottaa päivää numero yhdeksän. Näitä kuitenkin tulee ja menee ja joka kerta(kalloani koputtaen) se toivoakseni muuttuu helpommaksi. Ehkä ainakin näiden päivien jälkeen - mahdollisesti? 

J-V Nuoremman kanssa keskustellessani jäin miettimään ihmistyyppejä - etenkin kaverisuhteissa. Minkä takia jotkut ystävät jostain mahdollisesti suuttuessaan (mitä itse ei kovakalloisena ole huomannut) muuttavat käytöstään siihen malliin, kuin olisivat palanneet takaisin mykkäkoulun penkille, kun toiset taas sanovat vähän turhankin suoraan asian kuin asian. Itsetaidan lukeutua ehkä tällä kertaa tuolle kultaisen keskitien viivastolle tässä asiassa, toki ihmistyypistä - kelle sanoo ja mistä sanoo - riippuen. 

Vikatapauksessa;  auto lähti takaisin mummikan huomaan ja X odottaa iltalenkkiänsä, kun minä taas suihkua. Ja sitten taas huomista enemmän tai vähemmän odottaen, kun GF saapuu kenties vihdoin ja viimein - toki tässä vaiheessa jo sotkuiseen majaani. Onneksi en koskaan stressaa mistään etukäteen. Oikeesti.

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Kuudes päivä lähti suhteellisen pirteästi käyntiin, kun lainakoira Aksu "X" Anagorn kiidätettiin pihalle ja käytiin parkkipirkon kiusaksi - meidän iloksi - pyöräyttämässä kiekko ympäri. Kaksi tuntia aikaa uuteen kierrokseen.

J.Apinamiehen neuvoja tarvitaan, kun tämä päivä lähti samanlaisella hengenahdistuksella kuin ensimmäinen. Kenties alitajuntani poltti mielipiteistäni huolimatta.

Mutta.. Huomasin eilen Applen suurena ei-kannattajana, että huonekalutkin on käyneet vittuilee. Meillä on siis Applen matto. Not-so-cool.

Fish you wish

21 päivää, kun toistaa samaa asiaa on tutkittu, että siitä tulee tapa. Olis ihanaa, jos juoksemisesta tulis tapa, mutta ei siitä kuinka se tänään lähti. Raivostuin niin pahasti, että oli pakko tyrkätä mukula pikkusiskolle hoitoon ja lähteä täyttä häkää juoksemaan vesitorninmäelle. Rauhoituin siitä taas hetkeksi mutta eiköhän nuo miehenpuolikkaat(tässä tapauksessa vielä aikuiset yksilöt) saa hermoni taas niin pahasti poukkoilemaan, että vetäisinpä taas tapani mukaan yli koko sotkun ja viittä vailla, ettei välit ole tämän illan jälkeen mennyttä. Ei auta muu kuin odottaa - toivottavasti tulossa olevaa - puhelua ja koittaa olla kurkkimatta facebookin online-listaa.

Onneksi AK:n kanssa oleskelu ei koskaan suututa. Muotimoguli Valtteri kokeili punasankaisia silmälaseja, sekä kahden minuutin Prisman asiakaskyselyn pikatäytön jälkeen molemmat ovat suklaalevyä rikkaampia ja muutamaa ihmetystä suurempia, kun kassalla jätettiin sylissä olevat suklaalevyt huomiotta ja ihmeteltiin vain kärryjen alkuperää.

Toissapäivänä totesin, että jos tästä selviän ilman tupakkaa selviän mistä vaan. En ollut silloin vielä tietoinen tästä päivästä. Ajattelen, että viimeiset nikotiinin rippeet poistuvat ja Herra N huutaa tuskissaan sisuksista nimeäni ja koittaa saada vielä tilkan omaa vesiannostaa, ennenkuin kuolee pois. Tapa tai tule tapetuksi, tokaisi siihen keuhkoni - ja jätin menemättä parvekkeelle.

Sweet home - wherever you are

Oon pistänyt nyt oikein tuulemaan. Avasin aamuvarhaisella SäästöNordean, Tat. Tajusin, että oon tän 5 päivän aikana säästänyt jo 25e. Laitoin Nordeaani siirtymään 150e kuukaudessa, koska jokatapauksessahan polttaisin ne rahat ja ne menis tuhka tuuleen kirjaimellisesti, eli niitä ei oo mulle olemassa.

Säästän siis 1800e vuodessa tekemättä mitään. That's how the guitar is playing, fellas.

Return of the King

Mahtava olo - Kuningas Kalle on palannut.

Ensimmäisenä, kun pesukoneelta ehdittiin suunnattiin Rouva Pynttiselle kuuntelemaan H. Ensimmäisen kuittailua ja H. Toisen pientä ihanaa naurua. (Ei tietoa nauroiko mulle vai mun kanssani, mutta ei sillä väliä) ...Kuitenkin K-Marketin eurolla viisi munkkia toi kolme tyytyväiseksi ja yhden tuplaten. 

Harmi ettei herra Helmeri saanut, olisi sen kyllä ansainnut. 

Parin tunnin hifistelyn jälkeen suunnattiin takaisin autolle ja suuressa Kuningas-energiassani soitin vielä serkulleni ja piipahdettiin Kalle Jr:n kanssa katsomaan kahden ihmisen ja neljän huoneen asuntoa ja juomaan juuri tuholta pelastettua kahvia(kaksi isoa kupillista vettä ja kaksi mitallista kahvia, that's how you can do it - S). 

Mutta... Toki siinä energiassa on hyvät JA huonot puolet, kun virtaa riittää puolustamaan lastaan vähän turhankin kärkkäästi, mutta eikai nyt kukaan itseään kunnioittava tupakoinnin lopettanut anna isojen lasten leikkiä kahvilan leikkipaikalla, kun oma lapsi siihen tahtoo? Ei. 

Päivän päätteeksi pieni veljeni piti bileitä kotona ja me AK:n kanssa yritettiin livahtaa sisään soittamaan halloween themeä säikäyttääksemme nuo lapsoset, mutta taisimme säikähtää itse moneenkin otteeseen luultuamme jäävämme kiinni. Emme koskaan onnistuneet yrityksessämme, ellei se ollut kastella polvia myöten housut ryömiessä tunnin verran lumihangessa. Kenellä on takaovi - missä ei ole lukkoa? 

Oli niin superisti(äitini sanoja lainaten) kiva päivä, että unohdin kokonaan sakon minkä sain parkkeerattua kirjastoauto paikalle. Onneksi olen kerännyt tupakkakirstuuni jo puolet tuosta sakon määrästä.

Eikä muuten haitannut sekään, että olin Abc:lta asti (agentti seikkailu vielä välissä) liikkunut kenenkään huomauttamatta takin naru housujen vetoketjun välissä. 

1,2,3..

Stumppifamily, tottakai on erilaisia keinoja lopettaa, mutta oon kuullut nähnyt ja kokenut yksinkertaisesti parhaimmaksi keinoksi ilman mitään korvaustuotteita kerrasta poikki. Uskon vakaasti, että jos joku ton kirjan on kehdannut lukea - heittää tahdonvoimataktiikan roskikseen ja yksinkertaisesti lopettaa oikeista syistä. Oon koittanut lopettaa niin, että vaihdan tupakan vain muihin nikotiinituotteisiin. Ei toiminut, mutta jokainenhan on yksilö.

Jokapäivä odotan seuraavaa mielenkiinnolla. Toki etenkin tänään, kun vielä lopettamisen tuskan lisäksi oon kipeä. En oo ihan varma sattuukohan mua keuhkoihin kipeyden vai viekkareiden takia.

Mitä vaikeampaa, sitä helpompaa. Nightynight.

Read it - Believe it

Eilen olin täysin varma, että jos eilisestä selviän niin selviän kaikista päivistä. Tänään aamuna sitten heräsin kipeänä, että sikäli tuo meni ihan nappiin. nyt täytyy vaan pitää päät ja peukut pystyssä, ettei tän taudin selätettyä tuu lisää selätettävää - vaan muutaman päivän päästä koen olevani elämäni kunnossa.

Luin tuolta Stumpin sivuilta noita blogeja. Sääliksi käy, kun ihmiset kelailee, että nikotiinipurkka tai muu sonta auttais jotenkin lopettamiseen. Auttaahan ne tavallaan, mutta se nikotiini tuokin jatkuvan tupakan himon siihen jäystämisen rinnalle ja nikotiinihan se on se mihin oot koukussa. Anna alkoholistille kaljaa niin loppuu se viinan litkiminen, eiks je?

"Vieroitusoireisiin kuuluu itsetuohoiset ajatukset ja kaikki muu, koita jaksaa <3" Tässä vaiheessa suuri kiitos Allen Carr. Tupakointia ei oikeasti kannata lopettaa jos lähtökohta on se, että luovutaan siitä tupakasta etc, koska varmana siitä seuraa sitten välitön masennus. Oothan luopunut sun monen vuoden parhaasta ystävästä. Right? Siinä vaiheessa kun sisäistät sen, ettet luovu mistään, odotat sun parhaita päiviä mitkä on vasta edessä,(ja ne tulee kyllä, believe it) kelaat miks oot koskaan alkanut ees polttamaan niin vierotusoireet ei tunnu ollenkaan niin pahalta ja parhaimmillaan lopettaminen voi olla mahtavaa.
Viimeks kun lopetin olin niin kuningas, että olisin voinut hyppiä seinillä. Enkä ole ainoa.

Toi kirja maksaa 10-12 e. Ostakaa se. PLEASE.

Salainen agentti 998

Päädyin ampumaan sängyn takaa tupakoitsijoita televisiossa sormipyssyllä. Ne kuolee kuitenkin.

Iltatrilleri

Jotain ironiaa saa revittyä siitä, että halusin siivota parvekkeen, ettei enää tekis mieli polttaa siellä niin nyt tekee mieli polttaa - KUN parveke on niin siisti. Iltaa kohden alkaa nikotiinipeikko heräilemään uumenistaan. Pää kuumeisena koitan miettiä, että miten saan itteni pidettyä poissa parvekkeelta. Detta är skit.

Face it.

Sinänsä suhteellisen tuottelias päivä. Jää Niko kakkoseks, kun häärii työntouhussa kokoajan. Kaks ensimmäistä tuntia siivosin, jonka jälkeen lähettiin mäenlaskuun (kiivettiin poliisiaseman rinnettä ylös ja kuviteltiin (tai siis minä) että ollaan vankikarkureita ja nyt on kiire - ennenkuin sinivuokot tulee ja kaappaa meidät takaisin paskanhajuiseen selliimme.)

Sen jälkeen saatiin AK kyläilemään ja muistelemaan vanhoja teinivuosien sanontoja. Pesinpäs siinä samaan syssyyn pariin otteeseen ikkunatkin, eivätkä ne vieläkään puhtaat ole. Saatiin myös parveke järjestykseen, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että olohuone ei ole enää entisensä.

Jatkamme kyhjöttämistä säälittävinä parvekkeen nurkassa, mihin ängimme pöydän ja tuolit. Onpahan tilaa ojennella jalkoja.

1 and the half.. ankle

Ensimmäisen päivän palkinnoksi ajattelin eilen syödä ilmeisesti kaiken ja vähän päälle - sitä kutsutaan tortillasirkukseksi. Ajattelin, että tänään voin kuntoilla ja jatkaa terveyssyömistä, mutta ajatus kaatui mun mukanani eilen, kun jätin nilkkani alleni. Tosin se kipu alkoi hiipiä vasta illalla ja tänään aamulla se huutikin jo suoraan kasvoilleni.

Siitä huolimatta tänään täytyy kammeta itsensä mäenlaskuun valtin kanssa. Kyllä näillä 12 tunnin unilla kelpaa fiilistellä. WOAH 

Wrong attitude - missing attitude

Lasten karkailun ja kiukuttelun jälkeen käytiin agressiiviautoilijan kanssa pitsalla juhlimassa hiihtoloman alkua. Tän loistavan lakon asenne hävisi, kuin hiekka saharaan ja jouduin pariin kertaan miettimään, voinko edes tulla kotiin. (Herra N odottaa mua edelleen nälkäisenä parvekkeen pöydällä) Ainoa mikä tällä hetkellä puskee eteenpäin on se häpeä mikä polttamisesta syntyisi.

Tämä peli voi päättyä vain lukemiin 1-0, enkä edes aio kuunnella J.Apinatytön vinkuvia ehdotuksia siirtää lakon aloitus huomiselle. (Koska miksi? Ja mikä tärkeintä - miksi?)

Olet rakas, mutta turha ainakin toistaiseksi.

Jos minulla olisi yksi silmä enemmän - olisin kyklooppi.

Illalla, kun tylsyys alkaa härnätä nikohermoja varmaan tekee ihan älyttömästi mieli käydä savustamassa lopetusyritys pihalle. Toistaiseksi kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, vaikka hyvänolon syövereissä en eilen jaksanutkaan lukea kirjasta kuin 1/3. (Ja joo, en usko lopettamiseen ilman sitä kirjaa - ainakaan omaani.)

Suuri kiitos Jeesus K:lle siitä, että lähetit heti ensimmäisenä eteeni kaksi vanhempaa ihmismieltä säälittävän - ei todellakaan iloisen - näköisinä tupakat sauhuten. Love to remember.

...Torilla odotellessani harva se päivä .ajoissa olevaa linja-autoa jouduin oikeasti väistelemään tupakoitsijoita. Se haisi pahemmalta, kuin osasin odottaa. Ihanaa! Tosin mahdoin näyttää huvittavalta pomppiessani siellä puolelta toiselle.

Päivä jatkuu neljäsluokkalaisilla ja pohdinnalla - ovatko tupakoitsijat ainoita, ketkä eivät kannata ulkotupakkakoppeja?

+1 Godfather

Tunti sitten en tiennyt edelleenkään miksi halusin tupakointia lopettaa, mutta kiitos taas J. Apinamiehen halusinkin ottaa sen kuuluisan varaslähdön ja aloittaa ton kirjan lukemisen tänään. Pelkästään se, että olin enemmän aikaa polttamatta päivällä sai jo niin hyvin fiiliksen aikaan, etten malta odottaa maanantaihin, kun kuuluisa 3 päivää on mennyt.

Tän kahden päivän aikana oon myös ollut suhteellisen aikaansaava. Herra kummisetä otti yhteyttä hikivarpaista lähteneen häpeän tunteen ja mun suloisten terveisten ja jatkoviestien aikaansaamana. (Readit; J.Pantteri oot ihana ihminen, on ollut ikävä!) Oli tosin jo kyllä aikakin, kun vuosihan tässä jo kerkesi pohdintojen ja erilaisten tunnetilojen kera vierähtää. 

Puhelu menikin ei-niin-odotetusti, sillä ensin en tiennyt alkuunkaan mitä sanoa, mutta sitten jälkeenpäin jäi sanomatta montakin asiaa. Onhan tässä ehtinyt tapahtua. 

Bitch please, joku soittaa joka tapauksessa kahden päivän sisään. WANT IT GET IT HAVE IT BABY! 

..Jolloin palaamme takaisin pääaiheeseen, mr. Niko.

etc - end of thinking capasity

spit a little bit

'Sairaan lapsen toive täytyy toteuttaa' tarkoittaa tässä tapauksessa robinin laulamista taukoamatta. Kuka jaksaa väittää vastaan jääräpäiselle kolme vuotiaalle aiheesta, jonka hän "tietää kyllä äitiä paremmin", eli laulamme siis "ei huolia, ei urheita, ei kiire mihinkään".

and theeeen..

Sainpahan ystäväni Rouva Pynttisen ainakin mieleltään lupautumaan varjoliito-kurssille. Lahjoituksia? Lähes samaan hintaan saat ajokortin kouluineen. Nyt ne jo omistaneena voin sanoa, että kuka niitä olisikaan tarvinnut, kun vaihtoehto olisi ollut tämä.

Bitch please, who wouldn't like to spit on people while flying - or talking. On the phone.

Hinnat beibi

rock, scissors, me

Ihmisenä, joka aloittaa ja kyllästyy nopeammin kuin huomaa itsekkään ajattelin taas, jälleen ja uudestaan saada inspiraatiota siirtämällä ajatukset näppäimille. Tykkäsin niin kovin tästä blogin nimestä, että ajattelin vaan heittää vanhat tekstit roskakoriin ja aloittaa tyhjältä kentältä. Awesome right?

..Ja kuinka ollakkaan. Syy miksi tätä taas aloitetaan on se aina ja iänikuinen haluan lopettaa tupakoinnin-puhe, jonka jätän tällä kertaa tekemättä, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. Tosiaan en kyllä tiedä miksi haluan lopettaa, mutta nyt saa keuhkojen saastuttaminen riittää. Inspiraatiosta saa varmaan kiittää J.Apinamiestä, joka kaiken kauheuden jälkeen soutaessaan ja huovatessaan on ymmärtänyt ainakin mun silmiini elämän tarkoituksen.

Koska varaslähtö on aina fine, aloitan ennenkuin lopetan. Viimeinen Herra N imeytyy keuhkorakkuloihini kuitenkin perjantaina.

Toivottavasti en joudu nolaamaan itseäni tällä kertaa aloittamalla sitten taas uudelleen.

Bye Bye Baby.