Tunnetuuletin

Meditaatio toimisi jos vain muistaisi käyttää sitä. Tänään pyöräillessämme Prismaan sain puhelun lomassa kuulla ikävän tarinan, joka sotkikin pasmani (prasmani) täysin sitten alkaen kauppareissusta. Sain seurata vierestä kuinka tunnemysky nujersi järkeni ja päätin sitten laittaa noin sadan rivin pituisen paskamyrskyn Herra Jemmalle. Ehkä takarenkaan puhkeaminen polkupyörästä oli universumin merkki hidastaa tahtia. Kaikella kunnioituksella herrarouva universumi, ensi kerralla vähän selkeämmin.

Onneksi tajusin sen liian myöhään - tietenkin juteltuani J.Pantterin kanssa, jonka jälkeen pystyin enää manailemaan omaa hätäilyäni asioiden suhteen, mille en voi mitään (Vanhaa viestiä itseltäni kädellä peittäen toivoin korjausviestin vähän parantavan tilannetta) ja mistä en edes loppujen lopuksi tiedä ajattelinko sittenkään niinkuin ajattelin, vai kerkesinkö vain reagoida kuulemaani. Olin kuitenkin aiemmin meditaatioideni lomassa tehnyt aivan loistavia päätöksiä, mutta ehkä tämän ja eilisen päivän omituiset viestit ja niihin reagoimatta jättämiseni(hyvä marla!) saivat ajatukseni putoamaan täysin raiteiltaan. Sillä omat periaatteet pysyy tanassa, vaikkei muiden pysyisikään. Tehköön muut mitä tekee, mä haluan olla hyvällä omalla tunnolla sinut itseni kanssa.

Mitä tänään taas tuli opittua, ja mitä tulee varmasti opittua uudelleen vielä monena muunakin päivänä, niin kauan että tuo järjen kestävä kallo sen ottaa vastaan; muiden päätöksiin eikä toimiin voi edelleenkään vaikuttaa (ja mä tiedän sen),
siispä ei käytetä siihen enempää energiaa, kun se kuitenkin pilaa vain oman mielen (ja mä tiedän senkin),
herra Jemma on todennäköisesti nyt paniikin vallassa (olisin itsekin) asioista mitä en loppujen lopuksi järkeiltyäni edes tarkoittanut - joten hengitetään ja ajatellaan ennenkuin sanotaan (ja tiedän senkin. Luoja, alkaa huolestuttaa jo),
Voin vain olla tyytyväinen siihen mitä itse olen tehnyt oikein ja mitä olet jättänyt tekemättä, vaikka muut tekisivätkin väärin -tai eivät. Who knows, and who - doesen't need to -  cares, se on niiden elämä.  Asiat menee omalla painollaan ja jos niistä voi puhua ne voi ratketa. Kaikesta ei edes tarvitse toiselle sanoa, vaan miettiä itse mitä jaksaa katsoa ja kokea ja mikä on oma stressin sietokyky. Loppujen lopuksi tiedät itse mitä kestät ja mitä et, joten sen jälkeen voi vain viheltää pelin poikki ja laittaa pillit pussiin. Siihen asti..

MEDITAATIO.