Hei ja hyvää iltaa sinä tyttönen! Pakko sanoa näin alkuun ensin pari sanaa niistä ruusun terälehdistä, ennenkuin laskeudutaan sitten niiden piikkien puolelle. Aivan mahtava juttu, että heräsit tänään aamulla suorilta - vaikketkaan niin virkeänä(mistä bonuspisteitä) ylös keittämään kahvia ja etsimään kalusteita facebookin lukuisilta kirpputoreilta uuteen kotiisi, etkä lannistunut, vaikka löytyi vain yksi, tosin täydellisesti haluamasi pöytä kymmenen euroa halvemmalla, kuin se olisi ikeassa ollut. Ja vielä ihan brand new! Ulkoilutit vesisateessa koiraa, imuroit, laitoit ruokaa ja siivosit. Hienoa Tiina!
Mutta... Kun olet sellainen suhteellisen (luojan kiitos pahassa, SEKÄ hyvässä) eloisa ihmisstressaaja tyyppi, niin voisitkohan harjoitella jatkossa harjoitella pysymään lattioilla, etkä hyppisi seinille, kun jotain ei tapahdu mitä odotat. Myöskin, kun siihen viestiin vastausta ei tule (vaikkakin sitten niihin kolmeen päivään) niin vaikka se ärsytys mikä purkautuukin tulivuoren lailla ja saa sinut tarttumaan puhelimeen ja soittamaan tälle kyseiselle purkautumisen aiheuttajalle(siis sinun mielestäsi), niin malttaisitko kuitenkin tuon päättäväisen otteen hieman laskevan purjeitaan, ettei siihen puhelimeen tarvitsisi heti ensimmäisenä esittää onkokaikkisullaok - kysymystä. Ja ettei tuo hermoja raastava mitämiksimilloinmiten aivoaalto saisi kavereitasi menettämään puhelimistaan akkujaan, kun selkeästikkin tarvitset teorioillesi tuen, tai jonkun laskemaan sut - taas - takaisin sinne maantasalle.
Ja vaikka tiedänkin, että huomenna varmasti sama meno jatkuu, koska eihän kukaan yhdessä yössä mitään opi, niin voisitko silti koittaa olla ärsyttämättä pikkuveljeäsi, sekä hakea niitä puita, kun äitisi pyytää. Vai mikä siinä periaatteiden poikki puremisessa olisi niin vaikeaa, kun asia kuitenkin olisi niin pieni sulle, mutta niin iso niille.
Paremmalla onnella huomiseen, hyvää yötä Tiina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti