Slap from reality

Olen tässä viikon pakkaillut ja tullut siihen tulokseen JÄLLEEN, että tavaralle täytyy olla kotona musta-aukko, mistä ne putkahtavat ulos muuton yhteydessä. Sen lisäksi, että pitäisi selvittää ennen lauantaita mitä ei halua mukaan, niin pitäisi muistaa edellisen muuton jäljiltä säilytyksessä olevista tavaroista - mitä ei halua mukaan. Kuinka moni siis purkaa ennen pakkaamista? Ja varmaan taas tajusin viimeisenä senkin, että 4h pakettiauton vuokraus ei tule viemään mun tavaroita uuteen sijaintiinsa. Fuck you reality! Eiköhän tämän muuton loppuun vieminen kestä vähintäänkin seuraavaan muuttoon asti. Maalaa nyt sitten vielä parvisänky ja kokoa jo omistamasi tavarat ennenkuin pääset harkitsemaan sohvan hommaamista. Ljtkxbkotdxjkyhckir. Mut en oo polttanu.

#5

Sähkötupakka. Ideahan lähti varsin siitä, että muutaman juodessani voin sauhutella tupakan(siirapin) makuista vesihöyryä pahimpaan - mahdollisesti saapuvaan- tupakan himooni.
Tämäkin suuridea meinasi kaatua siihen, että Prismasta ei löytynyt yhtään sähköherraa ja Citymarketista piti taas omalla riskillä ostaa tuo 40 euroa maksava valkoinen tikku, sillä se SAATTAA sisältää nikotiinia. Kiivas väittely myyjien kanssa päätyi siihen, että se sisältää samalla lailla nikotiinia, kun joku elintarvike pähkinää. Eli tuskin sisältää.

Jos haluaisin tuota frenemyä lähellekkään itseäni nauttisin sen samantien kaikilla lisukkeilla, eli tupakan muodossa.
Ihmeessä ja kummassa kaikkien näiden lopetus kertojen ohella olen viimein tullut siigen tulokseen, että yhtä tupakkaa ei ole olemassa, vaan vaikka sen yhden jälkeen on huono olo ja kala ei ole samantien koukussa, niin reikä avantoon on kuitenkin porattu ja kaakaot valmiina kädessä odottamassa saalista - joka muuten tulee. Vaikkakin herra N saattaa joutua kykkimään avannon reunalla hetkeä kauemminkin, mutta joskus hitaasti kypsynyt saalis on kuitenkin mureampi.

Mitä tästä opimme? Älä näyki.

Rafi on kaikistakaikista nätein!

7 days

Alkaa varmaan puskea happi takaisin verenkiertoon, kun eräänä hetkenä niin turhasta tuohtunut mimmi onkin hysteerisen hyvällä tuulella. Tänään kun kävelin (huom; yksin) hakemaan Verneriä niin pääsi sellainen tahaton naurunpyrskähdys ei niin mistään syystä keskellä katua. Joka toinen tunti taistelen tupakan himoa vastaan ja joka toinen yritän pysyä housuissani. Tässä 'kaikki on hauskaa'-hysteriassa täytyy vain yrittää olla viljelemättä niitä "ihan sairaan hauskoja"-juttuja, mille itse nauran vielä viisi minuuttia jutun kertomisen jälkeen - ja sen jälkeen viisi minuuttia sitten sille ajatukselle, että olin ainoa kuka sille kyseiselle jutulle nauroi. Todellisuus hauskoista jutuista on hämärtynyt. Ystäväni Hamlet, mitä sanot, nauraako, vai eikö nauraa?

Hmm.. Aika kiva sivumaku.

Rakkaat ystävät ja sukulaiset, ikävä tuottaa teille pettymys, mutta viides päivä tupakoimatta onnistui lähes täydellisesti. Lähes siksi, että luulisi kolmannen päivän jälkeen alkavan helpottaa, mutta tämä pannahisen herra Nikotiini porhaltaa menemään mun idyllisissä mielikuvissa. Puhelu aviomieheltäni laski intoani, sillä J-man ja hänen puoli vuotta ilman nikotiinia ei tunnu auttavan tunteeseen, jossa muka-tarvitset tupakkaa. Mieli tekee siis edelleen. Itken. Toivottavasti ei luovuta hää, eikä luovuta mää, vaan toi urpo tuolla kaapin perällä.

Ja siitä päästäänkin sitten siihen, kuinka olen olut kaukaa viisas, kun olen aikoinani hankkinut täysturvan tietokoneeseeni, nimittäin tämä roskakasa ei kykene olemaan mitään vasten tai ylikuumenee ja sammuu. Taas. Eli kone Giganttiin ja harkintaan, josko vaikka huhtikuussa - turvan mentyä vanhaksi elokuussa - sattuisi kone putoamaan ja mulle oisi velvoitettu antamaan uusi vastaava kone. Simpsalabim.

Ps. tiputin hammasharjani kissan hiekkalaatikkoon. Kiva sivumaku.

6 mummo faktaa(?)

- Mummojen mielestä ruoka on maailman tärkein asia. Siispä yksikään kunnon mummo ei päästä lapsiaan, tai etenkään lapsen lapsiaan lähtemään ilman, että on syönyt vähintään sen lautasellisen

herkullista kotiruokaa. Ja jos tuo pahan aavistanut uhri ei osaa kieltäytyä tarpeeksi topakasti - silläkin uhalla, että 96% todennäköisyydellä tämän rouvasihmisen tunteet loukkaantuvat, tai vähintäänkin joutuvat koetukselle -, niin joutuu hän syömään vielä toisen, tai kolmannenkin lautasellisen.

- Mummoilla on etukävelyoikeus - etenkin kaupan jonossa. Tai jos asiaa tarkennetaan, yleensä nuo vanhoista kohteliaista tavoista nauttimaan päässeet kolikon laskijat (kts. kohta 2)hivuttautuvat limittäin kohtaan, josta ajattelivat sujahtaa kanssaihmisten huomaamatta jonon keskivaiheille. Toki jotkut katsovat paremmaksi vain huomauttaa jonon tiheydestä ja näillä keinoin kertoa olevansa oikeutettuja änkevän kohtaan, missä on kuitenkin tilaa. Mutta rakkaat isoäidit, jos kaikki maailman miehet ja nuoret antaisivat naisten mennä ensin, niin jouduttaisiin tekemään kassat sekä vanhoille, että nuorille ja miehille, sekä naisille. Toki ei laisinkaan huono idea. 

- Mummojen mielestä myös entisaikaan kaikki oli paremmin ja toki osa on varmasti ollutkin, mutta kuten aika kultaa muistot nykypäivänäkin, niin kyllä lapset olivat silloinkin villejä, ei vain nykyaikana. Ja jos nyt nuo kuuluisat nykyajan nuoret ovat kauhukakaroita pahimmillaan, niin uskaltaisin väittää vian olevan noissa nykyajan vanhemmissa tai sitten vain yhteiskunnassa, joka on tehnyt myös nykyajan mummoista aikamoisia pakkauksia. Eräs jopa kuvitteli, että kyllävaan noi autot väistää, eikä edes vaivautunut vilkaisemaan tietä ylittäessään. That was scary as hell. 

- Mummoilla ei ole seteleitä. Tai sellaisen käsityksen ainakin saa, kun odottaa pikkukolikoiden laskemisprosessin loppuun saattamista, koska ei, myyjiinhän ei kannata luottaa. 

- Mummot tuntevat kaikki. Vai onko mummoilla sama tapa kuin rekkakuskeilla, moottoripyöräiliöillä ja bussikuskeilla? Nimittäin morottaa kaikille. Mummot vetävät asiat yleensä astetta pidemmälle ja jäävät keskustelemaan toisten mummojen kanssa. He puivat edellisviikon sään, lastenlapsien pukeutumistyylin, kuinka ihana tyttö se Ingrid-Elina oikein on, sekä kuinka Tuulikin Petteri saa NIIN HYVIÄ NUMEROITA koulussa. 

- Mummot kyttää. Uskallan väittää, että jokainen on vähintään kerran elämässään huomannut, kuinka

mummo pappakaverinsa kanssa pysähtyy röyhkeästi tuijottamaan sua - tai jotain muuta, kun teet jotain epämiellyttävää(ko. mielestä.), näet verhojen heilahtavan takaisin kiinni, tai kuulet rappukäytävässä matkalla ulos tuon talon vanhimpiin kuuluvan kuuntelevan ovensa takana etenkin, jos et ole omassa rappukäytävässä ja rouva Vaahtera asuu ystävääsi vastapäätä, kenelle olet menossa kylään. Olet sitten muuten seuraavan viikon puheenaihe, kun Martta ja Merja törmäävät kaupassa.

Ja nämä mummot ovat näitä vapaana juoksevia, ihania mummoja! Toisia ovat ne, ketkä asuvat vanhainkodeissa, tai sairaaloissa. Sieltä löytyy nimittäin aivan uusi, hieman vielä yleisempi rotu: äkäiset mummot. Heidän suurin mottonsa on, kuinka kaikki on vain niin huonosti.

Kun kissan mielestä ei ole tarpeeksi outoa syödä koiranruokaa, päätyy hän popsimaan salaattia.

New Year's resolution week 3

Kertaus on opintojen äiti, joten..

Ensimmäisellä viikolla sijoitin. Ne sijoitukset ei oo muuten kauheesti poikinut voitoa, mutta tulipahan hirmusen tärkeitä lappusia pankista kotiin asti, jotenka ajattelin unohtaa ne sijoitukset sinne ja toivoa, että kiinalaiset saisivat jonkun myllerryksen aikaan kyseisessä sijoituskohteessa ja tekisivät musta miljonäärin.

Toisella viikolla... Meinasi kusta. En ollut vielä lauantaihinkaan mennessä keksnyt, että mitä uutta voisin muka tehdä sillä viikolla, mitä en noin koskaan ollut tehnyt. Hätätapauksessa päätin, että voisin ajaa J-manin autolla, koska se todella olisi uutta. Tämä kävi sikäli kyllä tuolle herra uljaalle, mutta sunnuntaina sekin meni pieleen - kuten varmaan arvata saattoi. Niinpänäin, voisin laittaa tämän epäonnistumisen tuon uroksen piikkiin, jotenka uusi asia viime viikolla oli pienen päänsisäisen kriisikokouksen jälkeen se, että olinpahan kokonaisen viikonlopun (miinus lauantain muutama tunti) rakkaalla aviomiehelläni viettämässä laatuaikaa. No eipä oo tullu ennen tehtyä. Pus pupu!

Tällä viikolla.. Olen ajoissa liikenteessä. Tai sitten kaiken kunnian saa äitini. Edellis viikolla nimittäin kesken karaokeni tuo mummikan turjake suostutteli ja suostutteli mua mukaan johonkin kuorokerhoon(?), johon hätäpäissäni sanoin joojooihansama, jotta saan olla ja jatkaa oman lauleluni loppuun asti. No näinkös sitä kävi, että tänään tuleekin tekstiviesti tuosta puhelimenpaholaisesta joka muistuttaa mua lupauksestani ja vaatii mukaansa.
Joten. Tänään, ensimmäistä kertaa elämässäni, olin gospel-kuorossa. 

Ohjaaja oli fun. 

Laulu oli fun.

Opin uutta, se on aina fun.

Ensi kerralla nähdään lähteekö sitten se koko käsi.

Ps. Sen verran pakko leveillä. En polttanut tänään yhtään, MUTTA, jotta vältyn suurelta häpeältä, niin siinä vaiheessa, kun en kerro kauan olen ollut polttamatta, voimme todeta että olen pudonnut suoraan sudenkuoppaan. 

Onko se Lahti nyt sitten niin mesta paikka?

Kun kävin hakemassa Veenin päiväkodista(loppuottelu vesirokkoa vastaan siis voitettu) ja jäätiin odottelemaan, että bussin saapumisaika lähestyisi niin vieressämme istui eräs pariskunta, josta miespuolinen edustaja oli satavarmasti gay. Ajattelin, että joskohan niillä on vain sellainen hyvin kaverillinen tyttöpoikasuhde ja tämä tyttö tietää asioiden oikean laidan - siellä siis istuttiin ihan lähes sylikkäin -, mutta mitä kauemmin seurasin sitä vähemmän uskoin tuohon teoriaan.

Näistä - ilmeisesti eilahtelaisista - sankareista tämä kaapissa oleva haukkui kokoajan, KOKOAJAN ihmisten pukeutumistyyliä; "siis katso nyt tuotakin takkia, ei oo kyllä muotitietous lähellä sydäntä", "toikin jätkä, roikottaa noita housuja. Hei äijä, nosta housut ja kasva aikuiseks." Jos saisin tähän liitettyä äänensävyn helpottaisi huomattavasti tilanteen koomisuuden ymmärtämistä.

Ja sitten, jotta ei kaksikon mielestä olisi jo tarpeeksi pohjasakkaa näkyvissä, niin kuin tilattuna joku perusroku istuu siihen penkille, mihin voisin väittää jokaisen lahtelaisen reagoivan ei mitenkään, mutta tämän kaksikon äänessä oleva osapuoli(kyllä, se mies) ensin ilmoittaa hyvin ylimielisellä äänensävyllä suorissa korviin asti vedetyissä farkuissaan ja nahkatakissaan, että penkkiä olisi ollut tuollakin suunnassa. Puoli minuuttia sen jälkeen tämän herra R:n kaveri huiskii hississä peukalokyytiä istuvalle ystävälleen, joka painelee hymyssä suin kerroksia ylösalas kuljettavaan taikalaatikkoon. Kamalan maanantaikännihirviön poistuttua tokaisee takajeejee tyttöystävälleen;
"Siis tästä mä Lahdessa en pidä, täällä saa olla kokoajan varuillaan, ettei vaan mitään käy."

Niin, nehän ois voineet vaikka salakaapata teidät sinne hissiin ja kuljettaa vaikka kolmanteen kerrokseen. Hui iso S.

Dear... Me.

Hei ja hyvää iltaa sinä tyttönen! Pakko sanoa näin alkuun ensin pari sanaa niistä ruusun terälehdistä, ennenkuin laskeudutaan sitten niiden piikkien puolelle. Aivan mahtava juttu, että heräsit tänään aamulla suorilta - vaikketkaan niin virkeänä(mistä bonuspisteitä) ylös keittämään kahvia ja etsimään kalusteita facebookin lukuisilta kirpputoreilta uuteen kotiisi, etkä lannistunut, vaikka löytyi vain yksi, tosin täydellisesti haluamasi pöytä kymmenen euroa halvemmalla, kuin se olisi ikeassa ollut. Ja vielä ihan brand new! Ulkoilutit vesisateessa koiraa, imuroit, laitoit ruokaa ja siivosit. Hienoa Tiina!

Mutta... Kun olet sellainen suhteellisen (luojan kiitos pahassa, SEKÄ hyvässä) eloisa ihmisstressaaja tyyppi, niin voisitkohan harjoitella jatkossa harjoitella pysymään lattioilla, etkä hyppisi seinille, kun jotain ei tapahdu mitä odotat. Myöskin, kun siihen viestiin vastausta ei tule (vaikkakin sitten niihin kolmeen päivään) niin vaikka se ärsytys mikä purkautuukin tulivuoren lailla ja saa sinut tarttumaan puhelimeen ja soittamaan tälle kyseiselle purkautumisen aiheuttajalle(siis sinun mielestäsi), niin malttaisitko kuitenkin tuon päättäväisen otteen hieman laskevan purjeitaan, ettei siihen puhelimeen tarvitsisi heti ensimmäisenä esittää onkokaikkisullaok - kysymystä. Ja ettei tuo hermoja raastava mitämiksimilloinmiten aivoaalto saisi kavereitasi menettämään puhelimistaan akkujaan, kun selkeästikkin tarvitset teorioillesi tuen, tai jonkun laskemaan sut - taas - takaisin sinne maantasalle.

Ja vaikka tiedänkin, että huomenna varmasti sama meno jatkuu, koska eihän kukaan yhdessä yössä mitään opi, niin voisitko silti koittaa olla ärsyttämättä pikkuveljeäsi, sekä hakea niitä puita, kun äitisi pyytää. Vai mikä siinä periaatteiden poikki puremisessa olisi niin vaikeaa, kun asia kuitenkin olisi niin pieni sulle, mutta niin iso niille.

Paremmalla onnella huomiseen, hyvää yötä Tiina!

Don't make any promises when you're happy, and don't make any decisions when you're angry

Nyt on elämä mennyt silleenpäin hyvin mallilleen, että se kauan odotettu karma päätti vihdoin ja viimein oiken rysäyksellä paljastaa Neiti J:n todellisen luonteen, herra kummisetä J is back in the business ja mä sain uuden kodin. 

Uusivuosi alkoi loistavilla lupauksilla kera J-manin: joka viikko täytyy tehdä yksi asia, mitä ei ole vielä koskaan tehnyt. Tällä viikolla sijoitin 10e johonkin kiinalaiseen osakkeeseen, toivottavasti rikastun vaatimattomasti miljonääriksi, niin voin sitten ostaa lapsille vanhan kunnon leikkipuiston, minkä nykyiset eu säädökset estää kuitenkin. 

Aamulla käydessäni pihalla, löysin mammani auton sivupeilistä pussin, johon eräs hullu oli laittanut pussin, kirjeen ja kukkia. Mistä näitä sekopäitä sikiää? Ei ollut ensimmäinen hullu, joka kiikuttaa kirjeitä pihaan, eikä ensimmäinen leidi, joka niitä vastaanottaa. 

Nyt koitan selvitä mökkihöperöitymisestä - minkä aiheuttaa tuo piinaava vesirokko neljävuotiaallani - ja lasken päiviä muuttooni.