Mä kyllä niin rakastan noita vanhoja laitteita. Veenin 90-luvun putkitelkka ei käynnistynyt ja sammuttaessakin väläytti vain säälittävän toivon kipinän keskelle ruutua. Hirveä huutohan siitä syntyi. Johtojen tarkistuksen jälkeen jostain lapsuus ajan muistikoteloista kaivautui esiin mahdollinen ratkaisu. Varovainen vilkaisu kyynelehtivään odottajaan ja kunnon bitchslap telkan yläosaan. Korvia vihlova ujellushan siitä alkoi (televisio, ei Veeni), sekä keskelle näyttöä tuli kirkas maailmanloppua enteilevä vaakaviiva. Äkkiä sammutus ja takaisin päälle. Toimii. Kuin unelma. Ehkä 90-luvun unelma, mutta kuitenkin. Täräytäppä nykyajan HD-tv:tä niin menetät viimeisenkin toivon mahdollisesta pelastuksesta, tai saati yritä kuivattaa patterilla kastunutta älypuhelinta. Niitä vanhoja puhelimia pystyi jopa käyttämään, vaikka puuttui näppäimet ja etukuori. Nimim. Marlan ensimmäinen kosketusnäyttöpuhelin vuonna -03, kun piti kynällä tökkiä kirjaimet näppäinten puuttuessa.
Vanhassa vara parempi. Niin se vaan yksinkertaisesti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti