7 days

Alkaa varmaan puskea happi takaisin verenkiertoon, kun eräänä hetkenä niin turhasta tuohtunut mimmi onkin hysteerisen hyvällä tuulella. Tänään kun kävelin (huom; yksin) hakemaan Verneriä niin pääsi sellainen tahaton naurunpyrskähdys ei niin mistään syystä keskellä katua. Joka toinen tunti taistelen tupakan himoa vastaan ja joka toinen yritän pysyä housuissani. Tässä 'kaikki on hauskaa'-hysteriassa täytyy vain yrittää olla viljelemättä niitä "ihan sairaan hauskoja"-juttuja, mille itse nauran vielä viisi minuuttia jutun kertomisen jälkeen - ja sen jälkeen viisi minuuttia sitten sille ajatukselle, että olin ainoa kuka sille kyseiselle jutulle nauroi. Todellisuus hauskoista jutuista on hämärtynyt. Ystäväni Hamlet, mitä sanot, nauraako, vai eikö nauraa?