Note to self

Kansiksella asumisessa on myös puolensa, nimittäin eilen hakiessani Annakaisen kanssa lähes puoleen tingittyä tv-tasoani - saimme säännöllisin väliajoin katseet kääntymään meihin, mukaan laskettuna muutaman osoittelumielessä pystyyn nostetun sormen. Eikä syyttä. Nimittäin joskus kannattaa tosiaan mitata mahtuuko se taso sinne autoon mitenkään päin. Annakaisen istuessa takapenkin jalkatilassa pitäen ovea kiinni henkihieverissä,  kun taso letkotteli tyytyväisenä toinen pää ulos ovesta, ja minä taas toivoin poliisien pysyvän poissa näköpiiristä.
Ja niin ne pysyikin.  Kuitenkin kotipihaan saapuessamme röökipaikan vakio penkin kuluttajista KUKAAN ei edes nostanut päätään. Ainoa mikä kertoi herrojen meidät huomanneen oli herrasmiesmäinen oven avaus. Where the hell am I living.