Yarrrr i'm a pirateturtlediddledidoo

Yritin tossa lopettaa kahvinjuonnin,mutta kun tupakka ei oo turruttamassa niin meikämarla pomppii pahemman kerran seinille, eikä muista mitään - mistä seuraa päivittäin n. 10 asian kesken jääminen. Unohdin pikkuveljeni vanhojen tanssit, koska pesin lähes puhtaita ikkunoita. Hävettää vieläkin. Ja sietääkin.
Mutta niintainäin, vaikka en jaksa olla tälläisenä - en jaksa olla myöskään väsyneenä, joten ajattelin että pienempi paha on tuo suuremmanluokan virkeystila.

Onneksi aamuista ikävä on jo kaikonnut ja perinteinen ikävä Nikoa kohtaan alkaa vasta iltaisin. Ja jotta välttyisin tupakkaonsosiaalinentapa-kompastuskiveltä ängen itseni mukaan, kun ystäväni ja Niko kohtaavat raittiissa ulkoilmassa. i'm genifuckingous.

Tinder

Kun taas paukkaa uusi sosiaalinen media - deittipalvelu Tinder - niin pakkohan sitä on kokeilla ihan jo nimenkin takia. Luotan luonteeseeni sen verran, että uskon viimeistään viikonpäästä tuon Tinderin poistuvan sovellusluettelostani akkua viemästä. 

Mainoslauseet jotka kertovat Toveri-T:n koukuttavuudesta lisäävät halua kokeilla tätä kahta kauheemmin. Mutta sehän nähdään, kuinka pitkälle tuo koukuttavuus kantaa..

Lataus kävi yllättävän nopeasti ja harvinaisen helposti jopa liittyminenkin (toivon tosiaan, ettei toi ala nyt sitten tonne facebookkiin paukuttamaan mun oikealle ja vasemmalle heittojani). 

Kyllähän toi heivaaminen eestaas on suhteellisen koukuttavaa, kun vasemmalle heität ei kiinnostavat ja oikealle kiinnostavat. Kuinka paljon helpompaa voi olla? 

Toisaalta sitten taas, kun väliin tulee näitä "Sinä ja Juuso tykkäätte toisistanne, aloita keskustelu" Niin ei voisi vähempää kiinnostaa aloittaa vielä jotain keskustelua, meikä haluaa vaan heitellä! 

Ps. Tuo Tinder-pari ilmoitus ei voisi olla kovaäänisempi, melkein pomppasin metritolkulla ilmaan, kun puhelin alkoi huutamaan "sinulle löytyi uusi Tinder-pari!" kammottavalla hälytysäänellä. 

Hälyyttävää.

Kun ylpeys jää kiinni kurkkuun

Noni, nopeasti se maailma pyörii, kun mielialani lopettivat R-aivon fanittamisen ja siirtyivät eivoisvähempääkiinnostaa-fiilikseen puolessa tunnissa. Toki edelleen nuo muistilokeroni jaksavat viestiä turhista olemassa olevista riidoista tuttujeni kanssa, joista ärsyttävimpiä ovat ne, missä en keksi tehneeni suurempaa vääryyttä kuin vastapuoli - ja vaikka tiedän, että anteeksipyyntö helpottaisi asioita, niin ajatusten kulkiessa takaisin alkuperäiseen tilanteeseen en saa puolestani ulos sellaista anteeksipyyntöä, mitä tarkoittaisin tarpeeksi.

Liikaa ihmiset - meikämukaanlukien - toimii sen perusteella mitä olettaa muiden ajattelevan tai tekevän jälkeen omien tekojen, sekä sen perusteella mitä muut ei tee. Ja itse tämän asian ymmärtäneenä en silti toimintatapojani pysty muuttamaan - how grown up is that.

Taidan tehdä mun viisaille kavereilleni aikuisihminen-mitalit.

Valittakaa turhasta, olkaa hyvä

J-manin eilisen Rocky Roads-kokkauskäynnin yhteydessä sain aikamoisen tupakka aivopesun. Tuo valituksen aimomestari ei keksinyt enää yhtäkään syytä olla polttamatta tai nuuskaamattta ja suunnitteli jopa juhlia tulevan uudelleen aloituksen kunniaksi. Toki vielä hän harkitsee, kun puoli vuotta kuitenkin tuota Niko-ystävää ollut näkemättä.

Joten tänään aamulla kun heräsin, olin hyvin tasaisesti kasvavan kiukunpuuskan vallassa, sekä valmiina lähettämään kaikille mielestäni tiukan viestin ansaitsemille ihmisille sellaisen informaation olostani, että takuuvarma aamunpilaaminen olisi ollut valmis.

Päädyin kuitenkin vain kiroamaan tuota kevättä laulavaa lintua kävellessämme bussipysäkille. Oikeasti, minkälainen vuosi on suurella neito S:llä, kun antaa ensin odottaa talvea ja sitten paukkaa kevään niin nopeasti, että aiempi talvipäivitykseni on täysin turha.

Talvi, kiitos kun kestit viisi viikkoa.

Suhteen syveneminen

Tiedättekö sen tunteen, kun ensitreffeillä kemiat ei ihan kohtaa? Niin kävi mulle ja pyykkituvalle. Ensin pääkatkaisijan päälle laittamisen kanssa oli pieni ymmärrys vaikeus, jotta noin sais koneet ylipäätänsä päälle. Sen jälkeen seurasin omaa esimerkkiäni vesihanojen kanssa, joita en myöskään ymmärtänyt avata. Ja koska alku on mennyt huonosti,  niin miksi loppu menisi sen paremmin?
Innoissani kolmesta pesukoneesta lajittelin vaatteet kolmeen eri kasaan ja ensimmäisestä ja toisesta koneesta selvittyäni hengissä pääsin kolmannen kasan - ja koneen - kimppuun. Mutta mitä! Se luukku mihin laitetaan ne aineet ei auennut. Ja tämä kone oli kuitenkin lähes identtinen ensimmäisen koneen kanssa. Tässä vaiheessa jopa varmaan poikani Veeni Valtteri Määttänen(niinkuin hän itseään kutsuu) olisi ymmärtänyt, että tuo "lähes identtinen" ulkomuoto kertoi kaiken tarpeellisen.  Onneksi en heittänyt pesuaineita pyykkikoneen sisälle niinkuin meinasin,  sillä häpeäkseni jouduin toteamaan, että tuon hurjan 15 minuutin taistelun jälkeen olen yrittänyt pestä vaatteitani kuivausrummussa. Yes.