Who needs a handle when you have a hole.

Eilen oli kyllä pääsiäisen kohokohta. Herkkupäivämme (kyllä, vietimme sen päivän etuajassa - sillä poikani yskä ratkaisi asian.) päättyi mukavasti siihen, kun lapseni runnoo sukka jalassa lattialla olevaan pitsaan uudet hiki - slash - pölyaromit. Siitä sitten suuresti pettyneenä komensin Villivekara Veenin huoneeseensa, jossa hän taas siitä kimpaantuneena päätti paukauttaa puisen palikkalaatikon oveen. Lopputuloksena kaksi reikää ovessa. Jos takuuvuokra ei vielä siinä mennyt niin muistellaan vähän kultaisia vanhoja aikoja, kun seinään tuli (ei mikään halpa tapetti, kiehkuraa ja kuviota täynnä) uudenlaiset merkinnät mustekynällä. Ei muuten lähde millään pois - yritetty on. Tai keittiön tuolia jonka tuo taapero suutuspäissään heitti ja hajotti. (Siitä irtos jalat, mennyttä sekin) Nekään ei ole ollut mikään halpa sisustusratkaisu - eikä siis mun omistuksessakaan. Tai kermana kakun päälle nuo listat mitä irtoaa harva se päivä sieltä ja täältä. Yksi, kaksi, kolme, neljä.. Äh, nevermind.

Se on meitsi joka entisöi koko kulmakunnan kyltit

Tosiaan. Löysin hylätyn reppana kyltin ja teksin itselleni puuhanurkan. Öljyvärit kyltissä odottelen että tuo tuosta kuivahtaa ja voin käydä sitten hakemassa mustat listat ympärille. Tuleepahan valtakunnan makein taulu.

(puuhanurkkani kuva) !! Huom sekin on vasta kyltti asteella. Jos tästä innostun teen kunnollisen, tää on vähän säälittävä vielä.

Luovuuteni ei suinkaan jää tähän, tekaisin nimittäin lapsoselleni tuossa Viidakkovekara Juuson lomassa laulun, jonka suloSANAT menee näin;

If you play the hide and seek

with a kangaroo

you scream peek-a-boo

It's a little Roo

you are funny too

If you see a small fish dude

lying on the street

It's Nemo who you see

who else it could be

unless you found me

If you sing this song you can

learn it really fast

It's all on your past

playing in your hat

no one can get mad.

Säveltä ette kuule - rallatelkaa miten tahdotte. Pus!

K-Style

Käytiin eilen Veenin ukilla syömässä herkullisia Marja-mummon ruokia. Veenillekin oli ujosteltavaa, kun tytöt oli myös pistelemässä ruokia parempiin poskiin.

Sen jälkeen käytiin pääsiäismummoa kurkkaamassa nastolassa - ja kuinka ollakkaan, oven löytäminen - tai löytämättä jättäminen - juuri oikeaan aikaan on se, mitä Kalle tekisi. Olisi vain pitänyt kuunnella tarina nuoresta hoitapojasta loppuun asti, kun sen kuitenkin edestään löytää. 

Sorruin myös nappaamaan Annakaiselta mokkapalan, kun käytiin sanajahdittamassa Kassu-koiran luona. Tosin nopeus olisi ollut valttia. Huomenna on meidän herkkupäivä. Jos vaikka saataisiin tehtyä oma pitsa. That would be GRRRREAT. 

Way to By. Jos haluutte tehdä mahdottoman hyviä ruokia, niin Huusholly jeesaa. Vähintään ideoiden kanssa, luultavasti itse saatte kuitenkin keittiössänne hääriä. 

KeittiöKalle koitti hääriä eilen. Kerta se on ensimmäinenkin - kaikessa.

If you give a reason - see you in next season.

Oon niin luuseri, etten saanut tätä näkymään päivittyvänä linkkinä missään kohtaa tätä blogia, joten tallensin vain tän kuvan. Tälläisen saa kuitenkin tehtyä täällä: LINKKI.

This is how I roll - roll in the hole - falling in the whales soul. Living in the wall and start where I did fall. 

Cut the rope!

.. I cut my hair. Huijasin. Tein sen jo. Hahahhahahahah.

Mutka, mutkempi, missä?

Taitelijanimeltään Kalle Kimee on ainoa olento maan päällä, joka voi unohtaa kynttilän palamaan puiselle pöydälle lähtiessään ja muistaa sen vasta neljän tunnin päästä. Onneksi Skrägä ja Annakainen kävivät pelastamassa asuntoni liekeiltä. Nousi kyllä vauhti motarilla muutamalla kymmenellä kilometrillä tunnissa, kun tajusin, etten tosiaan ollut puhaltanut sitä kynttilää lähtiessäni.

Jos sanoisin matkaa lentokentälle mainioksi - vähättelisin sitä. Kaiken mahdollisen mutkan kautta kuitenkin päästiin perille ja vielä ajoissa. Seuraava mutka on sitten se, kun käyn hakemassa Ruotsin matkaajat lentokentältä. Ja kun sanon mutka - tarkoitan sitä. Saa nähdä ovatko siellä sitten vielä tiistaina. 

Lähetän nyt J. Apinamiehelle, että haluaako se olla vielä mun kamu. Piste.

Ja vaikka kuinka taas uhosin, niin J. Kummisetä taisi olla oikeassa - soitan kuitenkin jossain vaiheessa. Tosin kehotuksista huolimatta en jaksanut odottaa pääsiäisen menevän ohi. Ystäviä ei ole koskaan liikaa, joten täältä tullaan Monkeyboy! 

Toiseksi varmin kevään merkki..

On helvetin isot lätäköt autoteillä. Ja se koiranpaskan määrä mikä vilkkuu lumen alta todennäköisemmin ja suuremmilla määrillä kuin edes roskat tai oksat. Vaikka meteorologit puhuukin kylmän ilman puolesta uskon vakaasti näiden luonnonmerkkien paisteessa ensi viikolla kevään viimein koittavan. What God created - can human destroy.

Ps. Ostin uudet 2x2 puikkoa. A) toiset on eri kokoiset kun valmiina kotona odottavat, eli nyt mulla on 4 puikkoa kokoa 10, 5 ja 2 puikkoa kokoa 10 (kyllä, ero on iso) ja 6 puikkoa kokoa 6. B) millään noista puikoista ei voi tehdä sukkia, koska niissä on jotkut v tapit päässä. I love me <33333 muchmuchmuch!

Tässä hieno kuva kaikkien kevät iltaa piristämään:

Still.. Nothing.

Kävin ostamassa ne kaksi puuttuvaa sukkapuikkoa tuota kokoa 10,5, sekä 4 sukkapuikkoa kokoa 6. pääsin kotiin ja aloin iloisena neulomaan niitä silmukoita ja jakamaan niitä näille puikoille. Ensinnäkin mun sekasotkuni ei näyttänyt varsinkaan samanlaiselta, kuin heidän kenen ohjeista katsoin (täältä) ja toisekseen: olen siinä sitten 4 sukkapuikkoa kädessä, kun päätän selata ohjeita eteenpäin (kohta kerrallaan niin ei tuu paineita VAI MITÄ?) niin huomaan, että multa tosiaan puuttuu vielä puikko. Näille pareittan myytäville puikoille ei tunnu tulevan loppua. Puuhaboksini täyttyy ainakin loistavaa vauhtia.

Ps. Saatiin eilen Pieni Veli Tapio kylään ja täytettiin lisää meidän pääsiäispupun valtakuntaa. IHME kyllä - karkit pysyi tuolla kupissa Herra Valtterin osalta. Itsestäni en voi sanoa samaa. Onneksi jäi vielä pääsiäiseksikin.

Yaarr whatt'sup mateey, seen the witchees?

Ironista on se, että englannin sanakokeesta puolella luokkaa jää tyhjäksi sana "tyhjä". Harmi, että olin ainut ketä se nauratti.

Ostin sukkapuikot, mutta olin jopa niin viisas, että ostin niitä juurikin sen 2 kappaletta, kun niitähän tarvittaisiin 4. Ei auta kuin tänään mennä täydentämään puuhapoksia vielä kahdella sukkapuikolla - ja ehkä parilla ohuemmalla (latasin käsiini Tigerin paksuimmat sukkapuikot eilen). Harmi vain, että Tigerin langat ei oo sitä parhainta laatua, muuten vois kaapata niitäkin mukaan sieltä. Hyvä puoli tosin on se, ettei tarvita saksia kun ne saa poikki vetämällä. 

Pääisiäis juttuja sieltä kuitenkin ostin ja mignon munia maalattiin. Järjen lisäksi yksi munista sanoi kuitenkin hei, kun tuo öljyväri kuivuu niin hitaasti, että ajattelin kuivata sitä vähän hiustenkuivaajalla. Din jävla idiot. 

Talvi_aamun_ihme maa

Suorastaan kiristää etten saanut niitä puutimantteja näkymään noissa kuvissa. Tosin oli kyllä varmaan ihan vika siinä ettei ollut kameraa vaan puhelin.

There is no such thing as spring..

..Tai niin luulin aamulla, kun katsoin säätiedotuksia. Tänään kuitenkin kun kävelin kotiinpäin näin jonkun istuvan rappusilla. SIIS RAPPUSILLA. Kaikista selkein kevään merkki. Auringon paahtava voima, kun puolet rappusista (toki se puoli mihin se aurinko paistoi) oli täysin kuiva ja toista puolta taas peitti jää. Kevät tulee - pois alta lumet ja jäät. Talvi aikasi on kulutettu. Deal with it. Anna uusien tuulien puhaltaa - nimittäin kevät tuulien. Huuda keväthuutosi Birk!

Pastiaiset

Poitsu tuli kotiin ja alettiin pasteijapuuhiin. Tehtiin tällä ohjeella, mutta vaihdettiin vain kermaviilin tilalle maitorahka, lisättiin ohjeeseen vielä 1 sipuli ja oreganoa, jauhelihaa laitettiin tuplamäärä (Tosin täytettä jäi kyllä reippaana yli) ja rasva korvattiin öljyllä. Tekemisen haasteeseen kuuluu toki tuon poitsun suhteellisen vilkkaat jalat ja mielikuvitus. Saa toisinaan pelätä kotinsa puolesta.

Ensin tehtiin taikina. Siinä ei kauaa mennyt. Luulen, että on vähän terveellisempikin öljyllä ja maitorahkalla, kuin kermaviilillä ja rasvalla. Hyvin onnistui, eli senkus koitatte.

Sillä välin kun taikina oli jääkaapissa levitettiin jauhot ja laitettiin riisit keittymään. Niissä kuitenkin kestää hetki. JA kuten muistamme; Annakaisen ja meikäkallen kotitalous tunnit. Raaka riisikään ei ole hyvää.

Riisin valmistuttua ei muutakuin kananmunat vesille ja jauhelihat tulille. Saatiinpahan aikaa levitellä taikina mahdollisimman tasaiseksi.

                                                        Ylijäänyt täyte.

Käytin tollasta hillopurkkia, että saan niistä ympyröitä. Toi oli ehkä vähän pieni, niin pasteijoista tuli sellaisia "suupaloja", mutta seuraava vaihtoehto ois ollut sitten taas sellainen ison äijän körilään - esim Harskan - pasteijakoko. Ja meillähän asuu täällä vain pieniä ja siroja kokonaisuuksia.

Eihän noi mitään esteettisyyden perikuvia ole, mutta ihan hyvälle ne maistui! Ja ensimmäisiksi SYÖTÄVIKSI pasteijoiksi jota olen tehnyt olen kyllä varsin tyytyväinen. Lopputaikinan levitin pöydälle, heitin päälle jauhelihat ja rullasin kääretorttu-tyyliin. Leikkasin paloiksi ja siinähän ne - liharullani.
Mulle jäi kyllä edelleen varsin arvoitukseksi, että miten sipuli missä muodossa tahansa voi olla Vernerin mielestä niin pahaa, että se onnistuu poimimaan ne tuolta pasteijoiden sisältä pois.


Tänään aiemmin samalla kun katsoin Candy-leffaa päätin taas kokeilla vähän viritellä virkkaustaitoja. Oon elämäni surkein virkkauksessa ja neulomisessa, mutta seuraava tavoite ois sitten ostaa puikot ja tehä sukat. Tänään tein tupsun, mikä ei ole kyllä vielä missään kiinni, eikä varmaan menekään, sekä jonkun. En oikeastaan tiedä ollenkaan mikä se on, mutta siihen nähden oikein onnistunut. Joidenkin ihmisten mielestä. Kuten Veenin. Ainakin niistä riemun kiljahduksista päätellen mitä sain näyttäessäni niitä sille.

Veeni lähettää teille vielä terkut ja hyvät yöt! #Lovelife

ZenBeer

Eilen aamulla käytiin pentujen kanssa kattomassa metsän tarina-elokuva. Se oli ihan ok sellaiseksi lasten dokumentiksi - mitä nyt kerkesin sitä seurata siltä kikatusten määrältä, kun toukan jalat liikkuu erityisen hauskalla tavalla tai lintu kakkaa oksalle. 1-4 luokkalaiset repii tuota huumoria tavalla, joka päihittää jopa mun ja Annakaisen huumorin.

Uskomatonta, mutta totta. Lähes samojen päivien lyömällä, kun selvitän, että se "mun poke"(..joka muuten kuuli eilen hyvin vahvasti, kun kutsuin sitä sillä nimellä) seurustelee, niin sen käytös onkin muuttunut täysin viimeiseen sataan kertaan verrattuna, kun ollaan W:ssä käyty. No mutta ei nimi miestä pahenna - jos ei mies nimeä; saatiinpahan sieltä uusi ystävä - Harri. Harska käytti röyhkeitä voimia, jotta oisi saanu häädettyä Annakaisen pois pöydästä. Nimittäin vaivihkaista peukaloa. Annakainen onneksi pysyi tiukasti pöydässä ja sanoi vielä sanaisenkin siihen. Lopulta Harska luovutti ja jatkoi matkaansa irlantilaiseen. 

Onneksi olenkin sitten viikonloppuna saanut aikaan en mitään muuta, kuin Earth Hourin ja uudet lakat kynsiin, joita piti vähän leikata. Suru puserossa hautasin kynnen palaseni roskikseen. Rauha heille. Myös perjantaisen karkkimärään ja super-rasvaisen iltapalan saattueessa ihmettelen jos olen onnistunut heittämään roskiin myös sen ei-niin-kaivatun kilon. Tulee tiukka ensi viikko. 

Kertoisin mitä toi on jos tietäisin, mutta juustoa siinä on päällä. Ainiin ja pieni tippi; noi purkit missä on salsaa tai quagamolea tai sitä juusto sotkua ei säilykkään jäkaapissa, kuin 3 vrk avaamisen jälkeen. Nim. söin siis kuukauden vanhaa salsaa. Eikä ollut ensimmäinen kerta. 

Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, sain siitä hillittömästä määrästä suolaa 1/30 osan purkkiin ja ehkä 1/3 lavuaariin. Onneksi grillimausteelle kävi samoin, niin tasa-arvo pysyy lavuaarissakin.

As you can see. En tehnytkään normejen mukaan.

- 1

Tänään pääsinkin haistelemaan ah-niin-ihanaa tupakan savua, enkä silti polttanut (vaikka tänään kyllä jouduin ihan menemään kauppaan, että saan rouskuttaa porkkanoita kaappien paiskomisien lisäksi, kun paras ystäväni - Hermo - tuli kylään.) Hermon lisäksi sain kylään myös rapusedän, joka tuli kylän lisäksi kuuntelemaan mun versioita herra apinamiehen kanssa laittamistani poikki-väleistä, mitä ilmeisesti tuo nimensä veroisesti ei ole itse tajunnut vielä ollenkaan.

Mielettömästi on tehnyt myös herkkuja mieli. Saan pelkästään erilaisista herkkujen kuvista kuolan leukapieliini. Ja huomaamme nyt; olen yleensä suolaisen perään. Ajattelin pudottaa kilon viikossa painoa, niin oon helposti ihannepainossani ennenkuin huhtikuu loppuu, mutta oon näköjään päättänyt tehdä sen sitten vaikeimman kautta. Well, if something feels hard, find something even harder - and safe your day.

Sain myös kaikkien muiden lasten vihat niskoilleni, kun pääsin viimein antamaan oman hienosti paketoimani lahjan (s-marketin pahvipussi) ja oma tekemäni kortin poitsulleni koulussa.

Siinä on pientä suurta faktaa. Mm. rotat ei osaa oksentaa, siat ei hikoile, joulupukkia ei ole olemassa, Tony Halme joi ensimmäisen kokiksensa 12-vuotiaana ja Suomen rannikkoviiva on kaikki saaret huomioiden pidempi, kuin maan ympärys mitta. Kuka voi väittää että tiesi sen? Liar. 

Todettiin myös Annakaisen kanssa, että kun jotain sanot, oli se mitä tahansa - jos on mahdollisuus, että joku sen kuulee - ja se sen varmasti kuulee, niin parempi kun jätät vain sanomatta. Jos nyt oikein tarkkaan tunnustelette ja kuuntelette, niin voitte kuulla ja tuntea sen tulevan, nimittäin mun  häpeäni joka leviää kun kulo valkea ympäri Suomen rannikkoviivoja.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Cool, dude.

Piti tulla jo aikaisemmin kirjoittamaan, mutta tulikin tähdellisempää tekemistä - kuten steariinin irroittaminen lavuaarista. Mutta hei, meillä asuukin Eemeli. 

..Joka menee muuten ekaa kertaa huomenna torstaista sunnuntaihin isille. Mulla alkoi etukäteisikävä jo maanantaina. 

Tänään, kun kävelin töihin niin sain jostain järjettömän päähän piston lähteä oikaisemaan jään poikki. Ensinnäkin pelkäsin älyttömästi, että se jää pettää mun altani ja vajoan sinne jääkylmään veteen, kukaan ei pelasta mua, kuolen ja myöhästyn töistä. Tai pahempaa - joudun mennä sinne tuhannen märkänä. 

Siinähän kävikin sitten niin, että ensin tarvottuani alkumatkan hyvin varovaisin askelin 10 cm syvässä lumessa ja kauhulla katsellessani laitureiden reunoja, meinasinkin myöhästyä töistä ihan toisesta syystä - nimittäin tuo heikosti kantava lumipeite syveni yhtäkkiä puolimetriseksi ja jouduin tarpomaan siellä kovinkin raikkaassa ilmassa, mutta hieman liian kovassa tuulessa itku silmässä viimeiset pari kolme sataa metriä polvia myöten lumihangessa. 

Like this. 

Toisella jalalla en ollut vielä kerennyt astumaan, siksi se on onnekas - toistaiseksi. Viimein kun aloin rantaa näkemään, niin huokaisin helpotuksesta - toki vain hetkeksi - sillä vastassa oli nimenomaan ranta, jossa lunta oli vähintäänkin saman verran tasan tielle asti. Tasaiselle maalle päästyäni nauruhan siinä suusta pääsi. Nauru pitkästä itkusta, sanotaan.

No, aamun kuntoilut oli siinä - ja sainpahan samalla tuosta rohkeudestani ideaksi lähteä vielä tänä talvena pilkkimään, jepalis! Sitä ei ole tullutkaan kokeiltua muutamaan vuoteen. Ehkä kymmeneen. 

Herra U saapuu perjantaina mahdollisesti selvittämään asioita. Vähän hirvittää, että pystynkö sitä letkautusta antamaan anteeksi, sillä vaikka kuinka haluaisin apinamiehen edelleen olevan ystäväni, niin jos jokin jää kalvamaan ei kaveruus kyllä onnistu. Ehkä voisin heittää sitä sillä järjettömällä määrällä suolaa minkä ostin? En tiedä kuitenkaan mihin sen laitan - tai saati grillimausteet. Awesome. 

Toivoittavasti asiat selkenee, kun Jv vanhempi tulee huomenna kylään. Miesten kanssa riidoista tai keskusteluista on vain parempi jutella miesten kanssa. Niillä olioilla on jokin käsittämätön yhteys toisiinsa. Toki toisilla ihmisillä on vielä kummallisen selkeyttävä ja rauhoittava vaikutus kuin toisilla, joten tässä saisi sopivasti kaksi kärpäsen toukkaa yhdellä lyömäytyksellä. 

Kun oltiin menossa hakemaan noita mausteita, huomasin puolessa välissä matkaa päiväkodilta mestalle, että mulla on ne saamarin siniset suojatossut jalassa. Ei suotta hävettänyt ja juuri silloin tuo suurisuukin päätti pitää suunsa visusti kiinni. Asiaa hienonsi vielä se, että siinä kadulla asuu valtavasti nuoria, eikä niitä tietenkään juuri silloin mun takanani kävellyt, kun huomasin uuden asusteeni. 

Ja se tupakka.. Tavallaan tekee vähän väliä mieli ja jotenkin miellän sen yhdeksi suurimmista terapeuteista ratkaista nämä mun pienetsuuret ongelmani. Toki siihen liittyy selkeästi vain se rytmikäs polttaminen ja asian jättäminen taka-alalle. Toisaalta taas ei tee mieli yhtään, sillä ajatuskin saa keuhkot huutamaan hallelujaa. Sitäpaitsi, nyt vasta mun keuhkot on alkaneet sylkemään niitä viimeisiä muistoja tupakasta. Tosin hitaasti, mutta varmasti. 

Saatiin päiväkodista tänään mukaan rairuohot. Tai nykyään on vissiin tapana lätkästä ohrat kuppiin. Samapa tuo mikä oli,  koska me ei olla edelleenkään laitettu omia. Eikä taideta laittaakaan, ellei multa ilmesty kaappiin jo - sillä seuraavan kerran mahdollisuus olisi vasta sunnuntaina, kun pentu palaa isukilta ja sitten jo kohta onkin pääsiäinen. Kunhan en onnistuisi tappamaan noita ruohoja sillä välin, kun tuo siellä on. 

JA EILEN saatiin kylään ihana oman elämäsä elokuvatähti O ja hänen pieni jälkeläisensä. Jos ulkonäkö on isiltä - niin kaikki muu voisikin olla sitten tässä tapauksessa äidiltä. Genes, choose your path. 

Ja vauvojen vihaaja Bartinkin sydän heltyi, vaikkei se kasvoilta vielä näkynytkään. Jatkan kaikkien kavereideni ikävöimistä, etenkin niiden ketä ei ole vähään aikaan näkynytkään. P&L <3

Jitch

Riiitelin tänään (tosin ilmeisesti yksinäni) vaihteeksi taas J. Apinamiehen kanssa. Ilmeisesti se viina viisaamman alaisuudessa mölytetty "muuten oisit 9 tai 10, mutta Veenin takia 6" ei ole todellakaan unohdettu, vaan oon siitä edelleenkin loukkaantunut. Vaikka se olikin humalassa sanottu - niin mua loukkaa se, että mun YSTÄVÄ voi luokitella mut mulle tärkeimmän asian ja ihmisen takia 3 numeroa alaspäin.
...Ja kaikkihan palautui mieleen facebookissa seinälle laittamani linkin (vapaaehtoisia haetaan marsiin) takia, kun herra sen sieltä otti ja poisti. (Itsehän on puhunut haluavansa muuttaa johonkin pois täältä.) Neiti vesimiehenä mielessäni alkoi tietenkin raksuttaa kaikki mahdolliset Kuningas K:n takia salatut kaveri näkemiset - ja vedin herneen taas niin syvälle nenään, ettei se sieltä tuhahtamalla pois tipahda.
Oon niin hektinen - ja välitön -, että en edes jaksa laskea monta hernettä sieltä nenästä on tullut kaivettua ja varmaan siksi herra U ei edes ymmärrä, että oon loukkaantunut tällä kertaa vähän pahemmin, kuin normaaliksi viideksi tunniksi, jonka jälkeen alkaa sataa mun suunnastani 'anteeksi'-viestejä. Tätä mun pääni tilannetta pahentaa varmasti vielä se, että tällä hetkellä ainut kunnollinen apinani ei ole edes vastannut viestiin, tai saati itse soitellut muutenkaan aikoihin.
Mun on tosi vaikea sulattaa, että oon 'ihan sama', mutta ehkä kaikille ystävät ei ole niin henki ja elämä, kuin ne tuntuu mulle olevan. Nyt mietin, että onko asia niin jäässä, että jos se ei yhtään päivän mittaa lohkeile - niin pystyykö sitä sulattamaan.
Ystävät on mulle niin tärkeitä, että jos niiden kanssa tuntuu olevan liian vaikeaa on helpompaa laittaa välit poikki. Silloin kyllä toivon, ettei ne anna mun tehdä sitä. Eli loogista riemuvoittoa odotellessa. Pus.

Be.

Kuulostaa tosi ilkeältä, mutta lasten kasvatuksessa täytyy muistaa antaa, jotta voi ottaa. Etenkin teinien kanssa. Koskien esimerkiks rahaa, kotiintuloaikoja ja muitakin aikoja; tv, tietokone etc. Tänään oman tahtonsa orja Hyvä Veli Tapio menetti jääkiekkonsa maksukanavalta, kun ei luopunut päätöksestään viedä Axua ulos sillä ja samalla sekunnilla. Jäin mielenkiinnolla odottamaan, että veikö se sitä loppujen lopuksi sitten ollenkaan ulos, kuten oli uhannut. Tässä tapahtuu tilanne; Maksukortti otettu pois, mutta jos ei ole mitään muuta mistä ottaa, niin who the fuck cares? Ei Tapio ainakaan. Pääseepähän viemättä.

Valitettava fakta on myös se, että luottamus ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan kasvaa puissa, mutta ei lähde heti juuresta. Minkä takia jengi ei vaan voi luottaa ihmisiin heti, vaan se pitää ansaita? Tai kunnioittaa ketään niiden persoonallisuuksien kautta? Niitä ketä niin uskaltaa tehdä kutsutaan yleensä sinisilmäisiksi? Toki on siinäkin myös oma tyhmyyden rajansa. Lapsilta paljon opittavaa - voisi tulla elämästä omalta osaltaan helpompaa. Tyhmä ei ole se joka luottaa, vaan se joka sen huomaa. Not for use.


Jabadapaduu, They HAVE IT.

Life is life...

...Nannaanaanana.


Elämän pieniä, kivoja ja ennen kaikkea piristäviä asioita mitä ei aina osaa katsoa niin, että niistä saisi irrotettua sen suurempaa mielihyvää. Parhaiten se onnistuu keväällä, vaikka ne ovatkin ympärillä läpi vuoden. Eikä tarvitse varmaan lisätä aina ja ylenihanaa ulkoilmaa, perhettä tai ystäviä?
Tässä siis aamunavaus - ja loppupäivä edessä.

Lähes siisti vaatekaappi - ja toki sisältö.

Ne isosti hauskat asiat pienistä asioista. 

..Unohtamatta niitä omatekemiä sämpylöitä - tai lettuja. 

Lapsen piirrustukset. Ja miksei toki omatkin.

Ruoanlaitto. Alusta. Itse.

Lapsen seura.

Valmis ruoka.

Syöminen missä haluaa. Esimerkiksi keittiötasolla. Tai lattialla. Suosittelen toki siivousta ennen sitä. 

Kynttilät. Ne mitkä tuoksuu. Etenkin.

Hyväntuoksuiset saippuat, shampoot etc.

Musiikki. Nothing else to say. 

..Ja kivat vessapaperit. 

+ Tietenkin lukuisat muut, mitkä miettimällä vain paranee.