Jotta ei vanhana kaduttaisi

Älä murehdi turhista asioista


                                                                             Vietä enemmän aikaa rakkaidesi kanssa


                              Älä työskentele liikaa

                                                                              Älä jämähdä työhön, jota vihaat



      Älä riitele mitättömistä asioista

                                                                        Älä jämähdä huonoon parisuhteeseen

Leiki

                                          Opi tekemään ruokaa                                         Ota riskejä. Kaikessa


        Matkusta, kun se on mahdollista                

                                                                             Älä väheksy koulutusta

Käytä aurinkorasvaa.        


                                                           Ota ilo irti kehosi mahdollisuuksista

  Älä väheksy omaa kauneuttasi

                                                                                              Tunnusta rakkautesi


                  Älä välitä liikaa muiden mielipiteistä

                                                                      Älä tue toisten unelmia omalla kustannuksellasi


       Pese hampaat
                                                        Kysy isovanhemmilta

                                                                                                 Älä jätä asioita kesken

13.10.2013

Kansainvälisen epäonnistumisen päivän video
ja osa 2:
osa2

Aamulla neljällä, päivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla, mikä se on?

Perinteinen miespäivitys. Tai ehkä perinteinen jollekin muulle. Ja facebookissa. Mutta jos on olemassa urpomagneetti, niin tulipa todettua, että on olemassa myös hankalamagneetti. Nimittäin kun yhden hankaluuden saat selätettyä niin eiköhän putkahda toinen. Ja kun taas saat sen selvitettyä niin tämä edellinen pompahtaa arkistojen kätköistä esiin. Ja ei, tämä mieskäsite ei tarkoita niitä kenen kanssa seurustellaan(vaikka osa niistä tuntuukin itse niin luulevan) tai ei seurustella, vaan kaikenlaisia kaksijalkaisia.(Mitä vittua termit, käsittääkseni mullakaan ei ole enempää jalkoja.)
Jos tämä kävisi kerran, niin se olisi fine, mutta tulipahan huomattua, että sattuma on vähän liian heikko sana tälle kierteelle. Tämän esiinputkahtelevan ongelman toinen nimi on Nuoriso Työntekijä (really, two different profiles) ja tällä kertaa puhelimeni piippasi, kun olin laittanut Vempulan kummisedälle viestin heikkona hetkenäni - tämä ongelma on siis täysin itseaiheutettu, kuten uskallan väittää useilla naisilla olevan. Nt ei - Itsehän siis aiemmin tuon kyseisen herran(kummisedän siis) vesimiespäissäni kehotin painumaan hevonkuuseen ja estin perään. Miten ironista, että Nt tekee samaa mulle. Tosin erona on se, että tämä herra laittaa mut estoon tasaisin väliajoin ilman mitään pätevää syytä, paitsi jos "haittaakse sua?" on pätevä. Hurjasti otsaa kurtistellen toivon, että kun kummisetä lukee mun mites sulla menee-viestin, että jotain sykähtää ja se näpyttelee mulle vastauksen, ettei mun hätäpääaivot aloita suurten kysymysten kilpajuoksua mun täyteen mittaan kasvaneessa päässäni. Jokaisesta aiheesta jotakin, jos vaan irti saa. Mutta eiköhän tässä koiteta painella eteenpäin niillä kahdella jalalla, sekä haaveilla huomisesta kirppiksestä ja niin ihanasta päivästä kera haravan. Puspus puput!

Aivosolmut - DONE

Annakaisen kanssa abc:n matkalta löysin upean käsikorun vessasta, jonka palautanko vai enkö palauta pohdinta saikin keskustelun venytettyä elämänlopun vaakakupista avaruuden äärettömyyteen. Tulevaa vaakakuppia pohtiessani vein korun kassalle hyvällä omatunnolla (vaikka ensin pyörittelinkin sitä siinä toivossa, että löytäisin puuttuvia timantteja tai jotain muuta, millä saisin helpotettua oloani korun palauttamisesta.)

Miettikää, jos oikeasti kuollessamme joudutaankin ns. Pietarin porttien eteen ja siellä tuijotetaankin oman elämän vaakakuppia, missä punnitaan hyvät ja pahat teot (mulle tältä päivältä +1, siis). Kuinka paljon siinä vaiheessa mahtaisi ketuttaa yksi koru, millä ei loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä, kun joudutkin loppuelämäksi.. Niin, minne? 

Olen käsittänyt niin, että ne lapset, ketkä kasvatetaan vähänkään uskonnolliseksi, ovat automaattisesti suuremman omantunnon omaavia, kuin ne lapset, jotka eivät usko yhtään mihinkään. Toki kyllähän se laittaa ratkaisuita miettimään, kun uskot että paskaa tulee niskaan jokaisesta tietoisesta väärästä valinnasta, minkä teet, vaikkei kukaan tuota ratkaisun hetkeä näkisikään.

Itsehän uskon, että on olemassa paha, mutta kaiken järjen mukaan se tarkoittaisi, että on olemassa myös hyvä. Kuitenkin sitä (tosi?)asiaa on todella vaikea sulattaa. Jos jokainen täältä maailmasta positiivisen vaakakuppinsa kallistanut päätyisi taivaaseen, niin eikö se paikka oisi jo aika täynnä jengiä? Onhan maailmassa aikojen saatossa kuollut montakin hyvää ihmistä, eikä suomalaisilla ole etuoikeus taivaspaikkaan. Kaiken varjolla uskon kuitenkin Afrikkalaisten esimerkiksi olevan hieman parempia ihmisiä toisiaan kohtaan, kuin meidän maallisen mammonan ja ahneuden saavuttaneet länsimaalaiset. 

Vai onko niin, että jos elät elämäsi hyvin saat aloittaa uudestaan uutena puhtoisena vauvana, (mikä olisi toki järkevää, kierrätys kunniaan) mutta jos et, olet tuomittu seuraamaan ihmiskunnan tuhoa aaveena maanpäälle vaikuttamatta mihinkään asiaan ainoana huvinasi kiusata aaveisiin uskovia(ei ole hauska kiusata kaiken järjellä selittäviä - I think.) 

Luin kerran jutun perheestä, jonka viisi(? not sure)-vuotias poika kuoli ja samaan aikaan tämä äiti tuli uudelleen raskaaksi/synnytti uuden lapsen. Uusi lapsi tiesi täsmälleen missä edellisen lapsen lelut olivat, sekä leikki samoilla leluilla kuin kuollut lapsi. Tälle lapselle siis ei oltu kerrottu tätä lelujen sijaintia ja oli marssinut suoraan oikealle kaapille. Oliko tässä sitten tapahtunut joku uudenelämänluomis-bugi? Herra isoherra totesi että hups, tämä poika syntyikin liian aikaisin ja päätti, että täytyykin pistää uudestaan aluille, nyt hän syntyisi oikeaan aikaan ja kulkisi ne oikeat polut.

Ja sitten on vielä se kuuluisa avaruus, joka alkoi alkuräjähdyksestä. Alkuräjähdyksestä missä? Siellä ei missään? Sitten se avaruus vielä leviää, mitä siellä on, minne se ei ole vielä levinnyt, miksi se leviää ja miten se leviää? Ja miten muka voisi olla mahdollista, että maapallo olisi ainoa, missä on ihmiset omatuntoineen ja onko taivas sitten rajoittunut maapallolle, vai kuuluuko siihen vielä avaruuskin? 

Tai mitä jos Jumala heitteleekin kaikki urpolevat ihmiset merkuriuksen tai pluton kaltaiselle kylmälle tai kuumalle planeetalle ja sitten kaikki muut jonnekkin hienolle planeetalle, missä kaikki on tosijees? 

Uskoo, kuka uskoo, mihin uskoo, kuitenkin tosi vaikee uskoo - ärettömyyteen tai edes loppuun. Jokatapauksessa ihan kaikkien muiden hyvinvoinnin kannalta niitä omia ratkaisuja kannattaa miettiä uudelleen. Yhdessä tullaan, yhdessä mennään. Toivottavasti. 

Ihanat, kamalat MUMMOT

mummot on ihania, kun ne rupattelee toisillensa pysäkillä, jonoissa, kaupassa kaikesta maan ja taivaan välillä, kuten montako lastenlasta on, tai onko jopa lapsenlapsenlapsia, kuka on tiputtanut kahdeksan kiloa ja kenen iho pysyy hyvänä kasvoissa kortisonin avulla (oikeesti tapahtunut).

Mutta tänään esimerkiksi, pysäkillä ollessani kuuntelin kuinka kaksi mummoa juttelee siinä juurikin niitä näitä ja sitten nro. 32 kurvaa siihen paikalle. Mummot nousevat ja astelevat bussille. Kuitenkin toisen pyörillä kulkeva kassi jää kiinni bussin reunaan(toki autoin), johon mummo sitten aloittaa jäätävän kovalla äänellä valitusvirren, miten "ne eivät nyt vielä osaa tähän kunnolla parkkeerata". Tosiasiassahan se bussin ja jalkakäytävän korkeusero on sen verran suuri, että se kassi jää siihen jokatapauksessa, ellei siihen oo sattumalta viritetty suksentapaisia jalaksia bussiin liukumista varten. Mummon mielestä Saksalasta lähtevät(lue: saapuvat) kuskit osaavat täydellisesti parkkeerata, kun sitten taas jostain kumman syystä Saksalaan menevät (lue: eli saapuvat) bussikuskit eivät osaa. Itselleni jäi vähän hämäräksi, että missä välissä se kuski siinä muka vaihtuu. 

Valitusvirren jatkuessa tämä herttainen siloposki(hurraa kortisoni!) istahtaa penkille ja jättää tämän valtavan kassikapistuksen siihen keskelle käytävää(!). Vanhempi herrasmies sieltä tarjoutuu auttamaan tämän kassin nostamisessa, mutta tämä mummo ei useasta tarjousesta huolimatta tarttunut syöttiin, vaan huiskaisi tämän vanhemman herran pois sanoen "kyllä ne siitä osaa yli hyppiä". Nyt tähän väliin, mitä vittua mummo? Ketkä "ne"? Ihan ok mä voin siitä yli hyppiä, ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia, mutta mites ne toiset mummot, kellä saattaa olla samanlainen kassi ilman jalaksia? Tai sellaiset kenellä muita vaikeuksia päästä esteiden yli? Apua tarjottiin, niin miksi mummo, miksi? Niinä hetkinä, kun kuva kertoo sanoja enemmän:

MOTHER OF GOD, WHY?

Superia viikonloppua!

Here we go again, mr. Allen Carr

Minä stupid little peace of universe. Menin ja poltin kaks kuukautta, piti lopettaa taas viikon jälkeen, mutta jäikin päälle. Ensimmäiset päivät meni jepulisjeen että en polta avulla, mutta nyt viikon totally without nikotiinia jälkeen nää viimeset päivät on ollut täydellistä häränpaskaa sen puolesta, että mieli polttaa tekee koko ajan ja kauhulla odotan viikonlopun juomatilanteita, kun se on satavarma että osuu ja uppoo.

Tähän varmaan herra aviomies sanoisi, että polta nyt vaan. Turha kiduttaa itseään, vaikka itse ammoisessa autuudessa juo, vaikka krapulat kestää viikon, sekä polttaa muutaman päivän, vaikka tietää sen tuskan kestävän kuukauden.

Jokainen taplaa tyylillään, sanoo Kalle, joka jättää kiukkuiset teini-ikäiset kouluun ja lähtee haistelemaan Iso Jarnon pahanhajuista tervahengitystä.

Puspus teille työmyyrille, vetäkää syksyä keuhkoihin!

Where is my ass...

The one with the different update.

Suurimmalla osalla on moraalinen krapula astetta suurempi yleensä, kuin fyysinen ja vielä (toivottavasti) ihan ilman mitään oikeaa syytä. Meikäkalle sai moraalisen krapulan seisoskelemisesta lauantaina. Joo, seisoin katsemagneettini edessä samalla, kun odotin Iso Jarnoa saapuvaksi kuppilaan kanssamme. Sehän ei oo oikeasti mikään syy saada minkään näköistä morkkista, mutta jostain syystä tekisi silti mieli lyödä pää otsan läpi, sekä hieroa vähän kulmakarvoja ja kurtistella kaikki se pahanmielenaiheuttaja pois mielestä.

Come on, ei sentään tullut kuitenkaan pahaa mieltä siitä, kun jotkut rakkaripojat yritti pölliä meidän pyörät ja mä suutuksissani varastin yhden niistä lippiksen, sekä pamautin bitchslapin kivasti poskelle. Lähinnä jäi harmittamaan, kun ei saatu niitä maksamaan kolttosistaan. (kolttonen = rikkinäinen pyörän jalka) No mutta, olivathan he sitä mieltä, että teko oli oikeutettu, sillä pyörämme ei ollut pyöräparkissa. Mitä katujen oikeuksien puolustajia! Enemmän! Lisää! Toki nyt olen jo sen verran selvinnyt järkytyksestä, että ymmärrän olleeni itse aivan täysin samalla tasolla pyöräfanien kanssa. Eli alemmalla, kuin se jalka. Rikkinäisenä.

Mutta.. Se seisominen. Dear god. Ihanaa myöhäistä viikonalkua teille, myös sinulle jolta pääsi Musti-dalmatialainen karkuun, sekä minulle, joka luuli että syysloma alkaa ensi viikolla, mutta se alkaakin vasta 6:n viikon päästä. Cruel.

No Music

Mikä juttu on se, että kun ostaa uudet kuulokkeet niin ne häviää jäljettömiin viimeistään kuukauden päästä siitä kun ne on ostanut? Kuulokkeiden kapina?  Ihankuin niitä ei ois koskaan ollutkaan. Niitä ei löydy taskuista, ei laukuista, ei pöydiltä. Toivoa elätellen uskon, että suursiivouksen jälkeen ne putkahtaa mamman luokse ikävöiden, mutta ei. Ei koskaan. Ei ole värillä väliä. Shit.

THE wedding

Kuinka monet häät alkavat niin, että sulhaspojan isä on piilossa komerossa, kun hänen pitäisi olla kuljettamassa sulhasen smokkia hääpaikalle? Tähän asti olen törmännyt vain yhtiin - nimittäin eilisiin. Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi mukulakiveksi matkalla, sillä jo helsingin päädyssä aiheutui ongelmia hiekkaniementien päädyn löytämisessä, kun edes paikalliset eivät tienneet missä se kakkonen sijaitsee. Onneksi kaksi eri navigaattoria, jotka eivät olleet laisinkaan samalla aaltopituudella keskenään löysivät viimein perille. Häät eivät muutenkaan viitanneet sanallakaan perinteisiin häihin ja draamat voitte laskea suhteessa jokaista tuntia kohden. Ja kaikki nämä draamat - ikävä kyllä - liittyivät itse hääpariin. Mutta hyvät ihmiset, laulaja-Miran sanoja lainatakseni,  jos suuripäivä aloitetaan noin hurjalla alamäellä, niin eikai (kopkop) voi muuta jäljellä olla kuin ylämäkeä.
En kyllä vieläkään ymmärrä tota sanontaa, kun käsittääkseni alamäkeen on hivenen helpompi kulkea, kuin ylämäkeen.

Omille hiluilleni saatoin sanoa suudellen jäähyväiset, mutta pikkuveljeni rikastui ratkoessaan kaulakorupulmaa. Mikä niissä on, että pitää mennä mielettömään solmuun keskenään. Toimii lähes vertauksena tuolle avioliittopolkunsa aloittaneelle hääparille. Onnea!

Ps. Kuka nukkuu valokuvaus päivänä pommiin, no meikä! Hyvää työpäivää kaikille.

Rehellisyys maan perii, eikö?

...Liikutukseltani ajattelin, kun viidennen luokan "jokainen soittaa vuorollaan huilua luokan kuullen"-operaation viimeinen tokaisi kaikkien varmasti ajatteleman lauseen ääneen ennen omaa vuoroaan harvinaisen säälittävästi; "no nyt mua sitten alko hirveesti hermostuttaa". Kenellä ei olisi siinä tilanteessa pää kallistunut hieman oikealle, sekä suusta päässyt vähintäänkin pieni "oi":n tapainen äännähdys. Suupielet liikkuivat, kyllä!

Myös käsityötuntien lapaset aiheuttivat hieman tulistumista viimeisellä tunnilla. Jotenkin pystyin samaistumaan tähän turhautumiseen, kun itsekkin piti miettiä ja harjoitella puoli tuntia, ennenkuin se nurja silmukka onnistui. (Tietävällä äänellä koko edellisen tunnin puhuin väärästä, ennenkuin eräs avulias pikkupoika sai tarpeekseen ja tokaisi;"se on NURJA"). Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä taitaa olla vain lohtulause luusereille, may I say.

Ja huomenna töistä suoraan astetta raffimpiin häihin. Onneks vaan käymään. Hali koulunsa aloittaneille, first step is the hardest.

Huomenta perjantai

Joku on varmaan ollut tosi pahalla päällä sateesta, nimittäin kaikki se sadepäivän positiivisuus ammentui muhun.
Toissapäivänä mua nauratti koko matkan kotiin ajatus siitä, etten oo koskaan ollut niin litilätimärkä, vaikka on sitä ajeltu pyörällä sateessa ennenkin. Eilen aamulla taas kaikki huomio keskittyi siihen ihanaan syksyn märkien lehtien ja etanoiden tuoksuun. Enkä käytä nyt edes sarkasmia. Ei haitannut sekään, että ajoin kilometrin ylimääräsen lenkin, kun en uskonut "kulku jalkarannantien kautta"-kylttiä, vaan sokeasti uskoin, että pääsen kyllä pyörällä työmaan ohi. Ois voinut luulla vituttavan, mutta ei - alko taas naurattaa. Tyhmästä päästä nauraa koko ruumis,  vai miten se meni?
Suurten syysostosten jälkeen ihmeteltiin Annakaisen kanssa, kun Nikkilässä jyrisee ja paistaa aurinko ja Kerillä sataa. Mitä vittua ukkonen?
World, you are grazy.

Mission aatelisarvon alennus osa 1

Iso J ja Huselius putosivat Särkänniemeen lähtevän rellun kyydistä, kun nukkuivat ohi lähdön. Surullista - HEILLE - sillä Annakaisen kanssa uskaltauduttiin Tornadoon viisi kertaa, joista viimeiset kaksi uskalsin pitää silmiä auki. (jee!) Tietenkin pääsy Suuren S:n porteista sisään alkoi sähläämisellä, kun kulutettiin 1 oma ja kaksi Särkänniemen omaa euroa säilytyskaappiin. Pieni sisäpiiri vihje; lue ohjeet ennenkuin toimit. True.
Laitteesta toiseen vuoroin säikäyteltiin ja vuoroin nauratettiin lapsia hillittömällä kauhullamme ja insinööriteorioillamme siitä, kuinka todennäköistä mistäkin laitteesta on tipahtaa. Kamalin laite oli kuitenkin se, missä on ne hillittömästi vapaudessa pyörivät keinut. Mukaan ei lasketa tietenkään half pipea, koska sinne ei todelvitunkaan uskallettu, vaan meille riitti tiirailu koiramäestä. Scariest thing I've ever heard is silence, koska ihmisten täytyi olla kauhunlamaamia tuossa ylös alaisin vierivässä suuressa skeittilaudassa, kun pihahdustakaan ei kuulunut meidän korviin.

   [kuva]

Eivaanläppä, kamerat oli kaapissa. HIH!

Raahattiin myös ystävämme Iso Petteri pois työpaikkansa auvoista takaisin Lahteenpäin lähtiessämme. Työpaikan hiljaisuus oli niin korviin pistävää, että minuutin jälkeen täytyi alkaa hönkäillä, sillä sekin kuului kovempaa, kuin Veenin kaunis Frontside Ollie rokkityylillä. Kuinka surullisen tylsä voi työpaikka olla, kun BigBen toteaa matkalla, että kun siellä ehtii ajatella niin paljon, että on jo ehtinyt ajatella kaikki mahdolliset ajatukset läpi eritavoilla, ei ole edes enää mitään ajateltavaa. Ja vielä kaksi viikkoa jäljellä, ajattelematta!

Sitten kotiin suunnittelemaan, miten saisin J.Aviomiehen tittelin muutettua J.Kämppismieheksi ja raahattua Von Kretzhenhaugenin pesueen Tampereenpojiksi. Naurettiin matka Tampereelta ajatukselle, kuinka aviopari kortti voitaisiin  ottaa esille sopivissa tilanteissa. Sairaat, SAIRAAT IHMISET! Hyvää yötä!! Pusuja.

Ihana talvi

Miks jengi masentuu, kun talvi lähestyy? Miten piristävä ajatus, että tää stressaava kesäaika loppuu. Talvella voi suunnitella ja makoilla sohvalla villasukat jalassa ilman sen suurempaa huolta siitä,  että "mä en oo tehny mitää tänä talvena", kun taas väistämättä 90% ihmisistä miettii jo heinäkuun puolessa välissä,  että kesä loppuu eikä oo kerennyt käymään linnanmäellä, särkänniemessä,  mökkeilemässä, pelaamassa kesäpelejä etc.
Kesällä EI SAA istua sohvalla katsomassa leffoja, kun pitäis nauttia lämpimistä ilmoista ja olla ulkona. Ja silti vaikka ois toteuttanut kaikki kesän huuhaa toimet paniikki talvesta valtaa jokaisen mielen. Miettikää nyt, taas monta kuukautta aikaa hankkia itsensä kesäkuntoon ja suunnitella kaikessa rauhassa ilman stressihikeä ja olla tyytyväinen siitä,  jos on käyny kerran pulkkamäessä. Eikä edes haittaa vaikka satais! What can I say, talvi on ikuista maanantaita, lovely!

2 mm täyttä kipua.

Pienen parisuhdekriisin, Piia Paholaisen, muuton ja yllätysvierailun saattelema viikonloppu saatu päätökseen Jonel Thain maistuvien ruokien kera. Perjantain juhlinnan jälkeen raahauduin Herra Hakkaraisen vaimon äidin luokse yllätysvisiitille - niinkuin ala-asteen "voitko olla?" - meiningillä. Kun akku on lopussa niin.. Akku on lopussa.
Ihanaa, kun herra Hakkarainen on palannut reissuiltansa. Runsaan 8 tunnin hengaamisen jälkeen Hakkaraiset huokaisivat varmaan helpotuksesta, kun Kalletypy siirtyi levennyskorviksensa kanssa 500 metrin päähän naureskellessaan mielessänsä Hakkaraisen taktiikkaa väistää vaipan vaihto. Vaimo nauroi myös, kun tuuletin suuntautui nugetteja syövää vaimoketta kohti herran raotellessa vaipan reunoja sopivin väliajoin.
Jatkakaa. Saatte osuutenne.

Turhan mustasukkailun ja pienen paniikin jälkeen ei ole suhteet enää ennallaan. Peukut pystyssä kaikki järjestyy parhain päin, oli ratkaisu sitten mikä tahansa.
Muistakaa arvostaa itseänne toverit. Ansaitsette kaiken minkä haluatte, koska ootte parhaita. Herkkä hetki puspus.

The more you trust your intuition, the more empowered you become, the stronger you become, and the happier you become.
 - Gisele Bundchen

          Ps. Sain toisenkin korviksen korvaan. Kiitos Iso J:n runttauksen. Nämä onkin hienot, lälläslää.

Jujun blogi

Lähes kadoksissa ollut hippiluonteeni heräsi viimeistään eloon, kun luin tän blogin. Ensimmäinen ajatus oli, että "mitä? Tää jätkä on sekasin", mutta kun luin eteenpäin tajusin, että Juju puhuu oikeasti asiaa ja elää vielä itse niiden asioiden mukaisesti. Tosin vähän naurattaa se, että mainitsee hammastahnan haitat (älkää dissatko koko kirjotusta tän esimerkin takia, sillä siellä on paljon asioita, mitä ihmisten pitäis ajatella itsekin soveltaa omaan elämäänsä), kun kuitenkin tupakka maistuu (? näin oon ainakin käsittänyt). Lähinnä aloin ajattelemaan tota ajatuspuolta. Ihminen elää kuitenkin itsensä kanssa koko loppuelämänsä. Minkälaisen ihmisen kanssa itse haluat elää elämäsi? Sitä mäkin. Jos et jaksa lukea niin voin ottaa parhaat palat, mutta jos aloit ajatella, niin avaa se blogi ja lue, ei oo pitkä.

Juju asuu Sastamalan Kiikassa. Pilkkoo itse puut, käyttää ruokajakelua (luomuruokaa) ja ajatuksena harmoninen elämä poissa yhteiskunnan kahleista oman yhteisön kanssa. 

Olen huomannut että toimiakseen ekologisena tilana, kehittyäkseen eteenpäin harmoniassa, on tilalla asuttava muitakin asukkaita. Yksinkertaisesti yksi ihminen ei voi ylläpitää tällaista toimintaa. On siis jaettava asuminen toisten kanssa ja jokaisen on oltava muuttava ja luova yksilö joka pyrkii kehittämään yhteistä harmoniaa suuremmaksi. Jos yhteisössä on yksikin henkilö, joka on pysähtyneisyyden tilassa, eli ”ei muuttavassa” tai ”ei luovassa” tilassa. ns. tekemättömyyden tilassa, sen vaikutus koko yhteisöön on huomattava. Sen lisäksi että henkilö ei muuta tai luo mitää, se imee muista energiaa tekemättömyydellään ja näin vaikuttaa koko yhteisön harmoniaan ja toimintaan negatiivisesti.

Yhteisöasumisessa ihminen joutuu kohtaamaan ongelmiaan, olemaan avoin ja puhumaan tunteistaan ja asioista mitä mielen sisällä liikkuu, aivan kuten parisuhteessa. Yhteisössä asumisen edut ovat moninkertaiset verrattuna pari tai yksin asumiseen, edellyttäen pävittäisiä keskusteluita elämästä, ajatuksista ja tunteista, joita yhdessä käsitellään, avoimesti ja rakentavasti. Se että kahden sijaan on minimissään 3 henkilöä omine mielipiteineen tekee keskusteluista rakentavampia ja kehittävämpiä 

Ei ole enään mahdollisuutta kiistää että ihminen tuhoaa maapalloa, sen maata ja taivasta. Teidän, rotuna, ihmisrotuna, on otettava vastuu teoistanne niin alueellisesti, kuin globaalisti. Monet valittavat ja marisevat sitä että mitä muut tekevät maapallolle, mutta eivät ole huomioineet omaa vaikutustaan maapalloon, yksilönä. 

Nopein, helpoin ja tehokkain tapa nostaa energiatasoaan on rakkauden kokemus. Kun rakastat, neuronit aivoissasi tulevat innostuneiksi. Me emme tarkoita sellaista innostusta mikä tulee seksuaalisesta stimulaatiosta. Me tarkoitamme sellaista innostusta mikä tuntuu jokaisessa atomissa ja koko kehosi rakenteessa. Kun rakastut, saatat huomata tämän innostuksen, tunnet olosi euforiseksi, et huomioi enään asioita jotka normaalisti häiritsevät sinua, aistisi ovat herkemmät, tunet olevasi enemmän elossa, yhteydessä kaikkeen.

Nämä ovat merkkejä korkeammasta rakkauden värähtelystä. Kuitenkin, tuomitsemisen, pelkojen ja sopimattomien käytösmallien takia, on harvinaista että ihminen pystyy pitämään tätä yllään kauhean kauaa. Kun rakastamasi henkilö tekee jotain mikä ylittää rajasi, rakkaus vähenee ja maailma muuttuu taas normaaliksi, yleensä vielä kipeämmin ja vahvempien muurien kera.

Pitääkseen korkeamman värtly rakkaudesta yllä, täytyy luopua matalamman värähtelyn tunteista. Niin kauan kun pidät kiinni matalamman värähtelyn tunteista kuten peloista, vihasta, haluista ja turhautumisesta, kärsit seuraamuksena erillisyyden tunnetta maaplaneettasta ja kaikista sen asukeista.

Kun ihminen tekee pelko-pohjaisia ratkaisuita, hän estää itseään kokemasta korkeampia rakkauden värähtelyitä, kuten rakkautta, iloa ja rauhaa sisällään. Oletko nähnyt vihaisen ihmisen iloisena? Voit saad toisen tai toisen, mutta et molempia yhtä aikaa, ne ovat eri värähtelytaajuuksilla. Vedät puoleesi sitä mitä olet, et voi yhdistellä matalaa ja korkea taajuutta keskenään, ihan niinkuin et voi kuunnella kahta radiotaajuutta samaan aikaan. On tehtävä valinta.

Monella teistä on monenlaisia tunteita ja löydätte itsenne kokemassa niitä yksi kerrallaan. Kuitenkin yhdessä hetkessä, voi olla vain yksi värähtelytaajus. Siksi pidämme tärkeänä tarkkailla ajatuksia, sanoja ja tekoja. Jos olet vihainen ystävällesi, on vaikea näyttää rakkautta parnterillesi. Kuinka usein ärhentelet yhdelle henkilölle vaikka olet vihainen toiselle? Sibulla voi olla kaksi radioita soittamassa kahta eri taajuutta samaan aikaan mutta se aiheuttaa kaoottista sekamelskaa. 

Korkeasaari

Kompania "Pomoemo" ja "Veeni-setä" kävi ukin kanssa tänään korkeasaaressa. Jonnekkin ihmeeseen sieltä oli hävinnyt kamelit ja norsut, tai sitten me ei vaan nähty niitä, mikä mut ja Veenin, - joka ei näe sinne minne osoittaa, mutta näkee kyllä kaiken muun - huomioon ottaen olisi mahdollista.

Erikoisten eläinten lisäksi nähtiin erikoisia eläinaktivisteja, jotka olivat maksaneet itsensä sisään, jotta voivat valittaa kuinka "täällä on kyllä kaikki eläinten hyvinvointi ja muut kriteerit aivan perseestä". I'm confused. 

Pieni kuvakollaasi ajalta ennenkuin Veeni liukastui ja veti hampansa alahuulen läpi. Minun maailman suloisin reikäleuka. Nyh.

                                                           Sukulaispolvet.

Veeni pääs tikrun viereen. Tai siis tikru Veenin. 

Tämä on panda. Käytinkö jo "I'm confused?" 

Veeni Trollaa mun kuvia, ku yritän ottaa hienoja "tässä me                                                         yhdessä kävellään kävelytien reunaa."

 Kostoisku.

Ja sitte.

Käytiin valaistumassa metsässä, iskettiin keskelle metsää ja käskin pojan mennä leikkimään. Venttu oppi osumaan kävyllä puuhun, sekä tietämään millainen on vaahtera. Opintoretki siis suoritettu hyvin arvosanoin. Tosin Anselmi metsäkoira - alias Aksu sekosi ja halusi välttämättä pois metsästä, joten ei auttanut kun kompuroida tuon korgilurjuksen vauhdissa pois. Koko tai luonne hämää siinä vaiheessa, kun tulee kiire - huomasin.

Kerin vanhat hyppyrimäet. Hyppyrimäet siksi, että talvisin kerin nuoriso - ainakin entinen sellainen - laski huimaa vauhtia minisuksilla ja pulkilla superjyrkkää mäkeä, kuolleisuus kerillä on kuitenkin normaali.  Joltain olikin jäänyt suksi. 

Ketunleipää, sitä saa syödä! Ensimmäinen reaktio oli, "NAM!"

Toinen ei.

Välipala.

JA ERÄMETSIEN SYLEILYSSÄ SUUKKO! 

Valmis nuotiopaikka, meitsi tietää missä vietetään Annakaisen läksiäisgrillaus, Sinne tulee mistä lähtee - ainakin perjaatteessa - Pennalaan on liian pitkä matka. 

Iso jano

Siilin pelastusoperaation päätös. Jakelle uusiksi muotoiltu valkoinen hihaton. Saattoi uskottavuus hieman kärsiä, mutta tässä kuitenkin herralle uusi salipaita. Pusuja iso jake!

Perhosia kasveissa

Tein pikku tunauksen Ventun valkoselle hihattomalle, mitäs sanotte, eikö tällä kelpaa mennä päiväkotiin? 

Saatiin myös Annakaisen kanssa aika magee sateenkaarikuva ja sisäpiiritiedolla voin kertoo, et se aarre löytyy sitten jostain Nikkilän pellolta! Älkää aiheuttako mitään yleisöryntäystä sinne, pyydän. 

Ootteko koskaan nähneet, että kissa tulisi koiran mukaan lenkille? Meidän Rafi nauttii iltalenkeistä Aksun kanssa. Ihan tosi, lähdetään Aksun kans lenkille, niin Rafi puskee mukaan ja kävelee perässä, vieressä ja tunkee kiinni Aksuun. Koiraa ei niinkään kiinnosta, mikä mennyt meidän eläimissä pieleen?

Parhaat kamukset. 

Myös Roope ja kukat pääsi kerille. Ja mä sain lähetettyä kirjeeni parin viikon viivästyksellä Leolle. Katsotaan vastaako. jännittävä viikko. Hihi!

Ps. Mun kasveihin oli muuttanut toukkakavereita, eiköhän mulla oo perhosia sitten huoneet täynnä jonain päivänä, hyvä lisä eläin kokoelmaan. 

F

Tiiättekö sen olon ku on ikävä kaikkia mahdollisia tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä? Mul on ny. Haleja ystäville.

Red when comes, red when leaves.

Tukka punaisena muutin Rautatienkadulle ja tukka punaisena sieltä lähden. Ei läheskään kaikkia tavaroita saatu kerättyä, mutta pienoinen ahdistus alkaa iskeä kaiken sen lopun tavaran mahtumisesta äitini - kesällä vielä lämpimään - kotitaloseen kerille. Pari kuukautta aikaa etsiä unelmien kotia. Kaverini ovat löytäneet omat unelmien kotinsa. Miten teitte sen, miten?

Herra Hakkarainen saapuu lähiakoina takaisin maankamaralle kuu matkaltaan, voi onnekasta pesuetta, saavat omansa takaisin! Nyt Hakkarainen ON OLLUT IN, joten toivotaan, ettei koskaan tule enää olemaankaan. Peukut pystyyn ja nenä maahan, kun toivotetaan herra kotiin tervetulleeksi. 

Kirjekaverini sai mulle sellaisen ahdistuksen aikaan, etten oo saanut vastattua sille moneen viikkoon - eipä sillä, en oo saanut tehtyä mitään muutakaan minkä oon joskus aloittanut. Esimerkiksi, tämä blogi. Vetoan siihen, että kun tulee liikaa tehtävää samanaikaisesti, teen J-manit ja leväytän käsiäni ja jätän kaiken sitten kesken. Amazing logic I know. Ollaan kuitenkin saatu tehtyä vaikka ja mitä iloista sisarusteni kanssa, jotka ovat muuten maailman parhaita tyyppejä. 

Mummikan ollessa Saksassa työmatkalla ja Vernerin majaillessa viikon isällään päätettiin Mirjan ja Pikku T:n kanssa lähteä pikku ajelulle. Seurattiin Mukkulasta paimelaan jotain autoa, kunnes Pikku T katsoi Fonectasta auton omistus tiedot. Auton omisti Elina. Elina parka jäi pysäkille odottamaan ja päästi meidät ohi. T aivan puskista painaa ikkunan auki ja huudahtaa epätoivoisella äänellä ohikiitäessämme; "ELINAAAA!" Elina olikin raitapaitainen raamikas mies. 

Hyvä ettei jouduttu ojaan sen naurunremakan seurauksena.

Käytiin myös j-manin kanssa kokeilemassa onneamme sähköaidassa. Lähes katkerana aviomiehelleni siitä, että valehteli iskun olevan kuin sähkökärpäslätkässä (sanahirviö??) ja itselleni siitä, että uskoin tuollaisen sonnan. Siinä vaiheessa logiikka solut olivat selkeästi piilloutuneet kaiken muun aivokapasiteetin taakse, sillä se jysähdys tuntu varpaissa asti, sekä pienoinen sähköpalovamma sormessani iltaan asti päätin roudata myös Annakaisen kokeilemaan rohkeuttaan aitaan. 

Yritän kuitenkin vastata kirjekaverilleni, kun sain nyt ensimmäisen rastin tekemättömistäni tehtyä. Kaikesta mitä välillä on tapahtunut, mistä on muistanut kuvan ottaa, löydätte Tindejj:n instagramista. Ja nyt lupaan ja vannon ja yritän, hoidan kaiken. KAIKEN. Ainiin, olin Summerupissa töissä, henksuruokailussa, siellä oli mun karismaattisen salaperäinen poke, aloin seuraamaan sitä instagramissa. Iik.

CIAO, mummeli

Kuten jo aiemmin mainitsin, lähdettiin tänään katsomaan niitä työkuteita. Ajelin Vesijärvenkatua alaspäin ja kuvittelin kääntyväni vaparilta Trion parkkihalliin. Melkein jo käännyinkin, mutta onneksi edessä oleva auto väistyi edestä ja huomasin, ettei se tietyön takia onnistukkaan. Loogisesti käännyin seuraavasta oikeaan ja huomasinkin, että siinähän on parkkihallireitti suoraan Trion alakertaan. Laskettelin siitä parkkihalliin ja iloisesti kaappasin nukkuvan Valtti Veenerin syliini ja lähdin etsimään Annakaista.

KERRANKIN ne silmävoiteita tyrkyttävät ulkomaalaiset jättivät mut rauhaan tyrkytyksiltään. Suureksi osaksi tähän vaikutti ehkä nukkuva kaksikymmentä kiloinen sylissäni. Hei jou, huomattiin Annakainen pääovien edessä. "Tuolla se on!", lausahdin. Annakainen ottaa kuulokkeet korvilta ja katsoo meitäpäin, peruttaa sitten askeleen ja laittaa kuulokkeet takaisin. Hieman ihmetyksissäni huusin uudelleen;"Ansku!" Nyt AK hätkähtää, ottaa kuulokkeet korvilta, vilkaisee ympärilleen (myös meihin), palaa taas entiselle paikalleen ja kuulokkeet takaisin. Vasta kolmannen "Anskun!", sekä "ei voi olla toden" jälkeen saatiin yhteisymmärrys siitä, missä me seisottiin. Veenin hattu ei ollut mukana siinä ymmärryksestä, sillä se oli jäänyt 5 metriä meidän jälkeen.

Kierrettiin kaarrettiin kauppoja ja vasta KappHallissa sattui ensimmäinen vastoinkäyminen. Pentu oli viimein herännyt, mutta missä Veenin puhelin? 7 puhelun ja noin puolen tunnin ravaamisen jälkeen joku vastaa puhelimeen. Olin jättänyt sen sovitushousujen taskuun. Hieman häpeissäni haen puhelimen, tälläiset tilanteet PITÄISI pystyä ennakoimaan.

Myöskin ilman tupakkaa oleminen aiheutti pienen kimpaantumisen CIAO cafe'ssa, sillä miettiessämme jäätelövalintaa eteemme jonossa astuu ylimeikattu 50-vuotias nainen, joka ilmeisesti koki oikeudekseen mennä ohitsemme. Myyjä onneksi pelasti tilanteen kysyessää, että kumpi oli ensin, johon minä toki hyvin nopeasti huudan olleeni ensin. KUITENKIN, kun itse olin maksamassa jäätelöäni, tämä sama nainen änkeää Annakaisen eteen ja varmuuden vuoksi vielä kaivaa lompakkonsa, ettei varmasti vahingossakaan jäisi jonkun taakse, kuka oli ennen häntä jonossa. Nauti etuilevasta jäätelöstäsi, mummo.

Sen lisäksi, että tiputin jäätelöni sekä lattialle, että syliin, niin mennessämme parkkihalliin huomaan, ettei parkkilippu käykään automaatteihin. Hieman kummastuneena tajuan, että kun tulen Cumuluksen puolelta sisään, en voi mennä mistään muualta ulos. Shit. Seinän viertä 10 minuuttia ajaessani totean, eksyneenä ja mietin, että ainoa vaihtoehto on poistua sieltä missä aita on nousevin, eli normaalista kulkureitistä, ilman korttia. Hieman nyrpeähkö mies henkilö "valvomoyhteydessä" ei ymmärtänyt puhdasta vahinkoa ja päästi mut pois (luojankiitos), mitään takaisin vastaamatta. Huusin kiitokset perään ja painelin ulos parkkihallista.

Ja sitten pääsen siihen kysymykseen, mihin tiedän itse ajattelevani vastauksen juuri niin, miten se on loogisesti kaikista eniten väärin, eli. Kaatuuko enemmän shittiä niskaan oikeesti, kun lopettaa tupakoinnin? Näillä perusteilla - sekä niillä 50 muulla lopetusyrityksellä ennen tätä - KYLLÄ.

“Don't cry because it's over, smile because it happened.” - Dr. Seuss

Kun NeropääKalle päätti elellä loma viikon nuoruusvuosiaan ja tupakoida säännöllisesti ajatuksena, että maanantaina se sitten loppuu - niin huomasipas siinä sitten, että se maanantai olikin ajatusmaanantaista vasta viikon päässä oleva maanantai.
Toisella viikolla alkoi Herra Nikotiinin viharakkaus suhde näkymään, kun rakasti vihata tupakalla käymistä. Päätin lopettaa. Extempore maanantaina. Tiistai aamuna Neiti Savuton heitti Pallmallit laatikkoon ja henkäisi raitista kesäilmaa. Kaksi iloista päivää myöhemmin tilanne on varsin vakaa ja pidän haisemattomia peukaloitani pystyssä, sillä koskaan ei tiedä milloin Herra Nikotiini päättää ottaa tilaisuudesta vaarin ja hypistellä pikku savujansa meikäläisen sieraimiin. Kaksi viikkoa ja joudun oikeasti aloittamaan alusta koko lopettamisrumban. Oma tyhmyys suututtaa eniten.

Annakaisen kanssa seuraavaksi katsomaan, mistä saisi rennot työkuteet Summeruppiin, sekä harmittelemaan sitä, että kuinka tuo kiveriön suuri säheltäjä muuttaa Mikkeliin. YHYY. Meitä tullaan näkemään Veenin kanssa hyvin paljon tuolla 150 km päässä. Ainakin vuoden, ehkä neljä.

“We'll be Friends Forever, won't we, Pooh?' asked Piglet.

Even longer,' Pooh answered.” 

Operaatio kissamme lounas

Kun ovi menee kiinni niin ikkuna aukeaa - tai tässä tapauksessa - kun ovi menee kiinni, niin ovi aukeaa. Kun irtisanon oman kämppäni, niin naapuriini muuttaa kaverini. Edit. Entiseen naapuriini. Surkuhupaisaa on varmaan oikea sana kuvailemaan tätä.

Holtittoman perheemme nuorempi keskimmäinen juoksi eilen sisälle paniikin valtaamana. Kissamme Rafin elävä kuollut lounas makasi maassa, joten me perustimme eläinpartion, ja koitimme pelastaa tuon pienen tirpan hengen, takapuolesta oli tosin kadonnut ilmeisesti sen verran höyheniä ja tipu oli niin paniikissa, ettei me sitä saatu suurella huolenpidollakaan pelastettua. RIP siis hänelle. 

                                         

Pirteenä koittamaan nukkumisat ja odottamaan huomista monopolyturnausta, siis jos J.Aviomies saa aivonsa hereille, jotta jaksaa raahautua meille asti. Pelkää häviötä, sanon ma. 

Roihuvuori, pommi tippuu

Käytiin Annakaisen kanssa Helsingin Roihuvuoressa. Harmi kun ei tauttu ottaa kameraa mukaan - oli nimittäin aivan totaalisen autio meininki. Tunnin pyörimisen aikana nähtiin 1 auto ja 5 ihmistä. Little bit scary, if I may say. Onneksi meitä suojelemassa oli matkakamu Sir Samu Tobelius.

Heitettiin J. Apinamiehen kanssa torstaina herra Valttinen mökille ystävänsä Oskun kanssa. Valttisen paita on mulla vieläkin pesussa, kun keskiviikon - myöskin uusi eläinystävämme - siili leijutti kärpäskavereitaan paitaan, joka ei sitten enää Valttiselle kelvannut sellaisenaan. Varsin ymmärrettävää.

Mitään muuta en saanutkaan aikaan, paitsi kämpän irtisanomisen. Toki myös suuri saavutus oli Pikku Tapsan ystävän housuihin laittamani kylmägeeli. Se oli hauskaa siihen asti, kunnes tuo pitkula poika pyörtyi yläkerran wc:hen. Dramaattinen viikko.

Hey LOOK! There is A TRASH!

Sometimes you have to let it go, you have to forget, you have to leave it behind and leave the questions behind too. Answers will come if they are meant to come. Be patient and value people who are around you. Even those, who don't stay in touch so often, because when it's time to let them go, you gonna miss and you gonna think, but you also gonna learn.

Ei kaukosäädinkään yhdellä patterilla toimi. Niin.

Kitaroita ja lepakoita.

Käytiin mummolassa soittamassa kitaraa ja juomassa kahvia. Siis Ari soitti - mut ei juonut kahvia. Vempukan takki unohtui ja mummikka löysi mulle uuden miesehdokkaan. Vielä tunti ennen sitä se oli sinnikkäästi sitä mieltä, että J. Apinamies olisi täydellinen vävypoika. Yritin kovasti laskea tuon kyseisen herrasmiehen täydellisyysimagoa mammani silmissä, muttei mikään tehonnut, kunnes näköpiiriin ilmestyi R.Hoitajamies. Kiitos siis hänelle. Kai. Uudessakylässä tapahtui myös pieni kastumisvälikohtaus, minkä seurauksena woman's got to do what woman's got to do. No, wait..

Kuka muistaa lepakon? Sen jonka vangittiin mikrokuvun alle? No ei, tää oli eri. Oli. Lepakko kuitenkin.  Kuulemme siis arviotuksen? Nahkahiiri ilman nahkaa on kuin..

..Yök.

Time for time, word for word.

You can't leave, without leaving people behind. People who you care about, people who care about you. You can't leave people behind you - and go, and think - that they just HAVE TO accept that. You can not claim that you care, and come back, leave and ignore. People are people and thoughts are thoughts. Be a man and do it, your solution for everything. Call and explain. A man or a mouse. Time will tell.

Huomattiin Annakaisen kanssa viikonloppuna, että meikäläisen ovivahti oli siirtynyt Chicagon ovea vartioimaan. Samalla reissulla törmättiin ties mimmoisiin tallaajiin. Yhtä sankaria jouduttiin juoksemaan bussipysäkin taakse piiloon, sillä hänen mielestään niin aurinkoinen Marla oli niin aurinkoinen, että jäi melkein pakkomielteeksi. Little bit scary, I may - day - say.

Myös kissamies oli saapunut keltaisessa paidassaan Chicagon näyttämölle. Kissamies siksi, että tuo ponnaripää omistaa kaksi kissaa, nimeltänsä Neko(japaniksi tarkoittaa kissaa), sekä pikku kissa(joka on kaikkea muuta kuin pieni - ja jolle se syöttää laihdutusruokaa.)
Löysin kerran itseni kissamiehen vaatekaapista piilosta, sillä äiti päätti tulla hakemaan Herra R:n muuttoavuksi. Olin kuulemma ensimmäinen, joka on ollut sen vaatekaapissa piilossa. Enpä voi tosin sanoa, että olisi mullakaan harrastukseksi asti päässyt.

Sain myös uuden kirjeen Leopoldilta ja nyt otteassani kynän käteen kahdettakymmenettäseitsemättä kertaa ja taas luovuttaessani ja laskiessani sen paperin päälle huomaan, ettei kirjoittaminen ole tullut yhtään helpommaksi. Onneksi J.Apinamiehen miehipiteistä oli taas apua. Ainakin ensimmäisen kahden lauseen verran.

<3

Like mother like daughter

Minun äiti sai töistä uuden puhelimen ja jonotti yli puoli tuntia soneralle,  että saa mikrosimiin aktivoitua oman numeronsa. Kiroilee sitten tossa pöydän ääressä, kun ei osaa laittaa sitä korttia tohon puhelimeen. Siihen käy tavallinen sim.
Eikun jonottamaan.

Totesi vielä,  että;"noniin. Nyt musta on tullut Tiina. "

KOLISI, KOLISI LAATIKOT!

Leopoldin kirje saapui perille, ensin pyörin tunnin kirje kätösessäni uskaltamatta avata sitä. olisipa se vaikeus ollutkin siinä. (Viimeksi olen kirjoittanut kirjeitä 11 vuotta sitten Miss Helsingin kanssa.) Sain tuskallisesti taiteiltua kahden A4:sen verran tekstiä, muistamatta kuinka vaikeaa se olikaan saada järkevän kuuloinen ja NÄKÖINEN teksti, kun ei voinut pyyhkiä tekstiä pois nuolinäppäimellä. Nykyaika, pah. Tästä provosoituneina päätimme Annakaisen kanssa hommata polaroid kamerat, sekä faxit.

Enkö saanut hienon? Voitti kyllä meikän kirjeen:

Washiteippiä nurkkaan somistamaan. 

Odotan superinnolla ensiviikkoa, että saan lisää kirjeitä! 

Innostuttiin myös muotoilemaan Annakaisen kanssa savesta vähäsenmageet tuhkikset. Could you BE anymore jealous.

Ja Hakkaraisen palaavalle miehelle tein mukin. Taas. Yes. Those are IN. 

"Olen ollut IN"

..Koska se on nyt sisässä, mut sit ei oo. Kaksoismerkitys - you all know.

Sekä J-manille mukin.

"Please don't fall"

..Koska. No, se voi olla riskinä J-Manin kaltaisella nimenomaisella sählääjällä, joka ei hallitse raajojaan. Nim. Paikalla olleena, kun herra potkaisee mukin matolle ja toteaa vain "fuuuu...", koska "matto imi sen veden jo kuitenkin" ja istuu sohvalle. 

No stress - no stress.

Ps. Heräsin tänään hirveellä tohinalla ja kiireellä lähtemään hammaslääkäriin, siellä raivotessa ja jonottaessa omaa vuoroa päätin kysäistä, että eikö se mun aika mennyt jo. Olin puolitoista tuntia aikaisessa. My pleasure. 

Kolisee, kolisee laatikot.

Kirjekaveri on kuulemma laittanut kirjeen jo tulemaan, joten odottelen postilaatikon kilahtavan - tai meidän laatikon tapauksessa kolahtavan - jo huomenna. Very exciting. 

Törmäsin myös eilen leikkipuistossa muusikkomieheen, joka kutsui kahville. Neiti Kallen tavoin aivojeni automaatti meni päälle ja alkoi etsimään kaikki mahdolliset viat tuosta oranssipartaisesta ihmismiehestä. Veenin mielikuvitus kaupan - valintotalon - mietintämyssy päähän: kahville vai ei.

Postilaatikko kolahti tänään myös kauan sitten tehdyn tilauksen ansiosta. Osoitetta ei ollut lähetyslapussa, joten kiven ja kannon kautta kieritetty saapumisilmoitus saapui perille viimeisenä päivänä, jolloin sen voi hakea postista. Päätettiin ryhtyä heti tuumasta toimeen ja saatiinkin aikaiseksi 6 mukia, sekä savityö. JEVAA!

Sanajahdin erikoisosaajat

Ideataulu on toistaiseksi tyhjä, mutta eiköhän tätä menoa tarvita kohta tilalle.

Harmi vaan, että mulla on 10 rautaa sammutettuna samaan aikaan. Muutama keskenjätettävä idea lisää, niin tarvin huoneen näille kamoille.


En kyllä tiedä mitä teen tälle tilaukselle: