Ehkä se universumin viesti olikin, että älä vain vietä aikaa kotona. Nimittäin kello 9:n niskahartiahieronnan jälkeen lähdin rouva Hakkaraisen ja puolpesueen kanssa päivystykseen tarkastuttamaan hurmuri H:n korvat, joissa ei mitään vikaa ollut - paitsi ehkä kuulon kannalta. Sen jälkeen meninkin suoraan odottelemaan Iso Jarnon heräämistä ja päivittämään juorukuulemiset, sekä tehty pakolliset analysoinnit ja suunnitelmat tulevan varalle. Mut me ollaankin ne viisaat yksilöt.
Olisin saanut tänään myös uuden kahvinkeittimen (ilmaiseksi!) vanhan rikkinäisen tilalle, jos tuo Hänriksoni ei olisi unohtanut avaimiaan kotiin. Lähinnä jäin silti miettimään miten hän pääsee töihin itse, sillä ehkä se ilmaisen kahvinkeittimen siirtyminen huomiselle ei ollut se vakavin juttu. Pikku Tapsan avulla sain silti haettua KAHDENKYMMENEN EURON ruokailuryhmän joka on vielä hyvässä kunnossa - JEEJEEJEE! Tosin se järkytys rappukäytävässä, kun tajusin että ahdisteleva soittajakaverini asuu kerrosta alempana, johon suuresti pelkäsin kokoajan törmääväni. Siin ois ollut tilanne THE shame. Hänen osaltaan. Pikku Tapsan onneksi hän joutui vielä käyttämään mut suurpaniikistani huolimatta hammaslääkäripäivystyksessä, josta ei sitten ollut mitään iloa kuitenkaan - sillä nyt mun suuni on vain täynnä töhnää, enkä saa sitä edes kunnolla kiinni. Sen lisäksi se kipu on kaverina edelleen enkä tiedä uskaltaako särkylääkkeitäkään enempää syödä. Aiemmin en oo mennyt, kun oon pelännyt että ne ottaa koko hampaan irti. Nyt alan olla siinä pisteessä, että revin sen itse irti. Bye Bye teethie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti