Missä omena? Vielä puussa.

Tänään aivan turha kirpputori reissu - puulaatikkoja ei ollut, ja puolet pöydistäkin oli tyhjiä - sai loistavan käänteen, kun suuren stressipaineen alla sorruin laittamaan viestiä herra J:lle. Kaikesta tapahtuneesta, sekä tapahtumattomasta huolimatta taidan joutua huomenna jäämään tuolle käsittämättömälle ulkopaikkakuntalaiselle taas elämäni velkaa. Tai siltä musta ainakin tuntuu.
Suhteellisen suurikokoinen pääni ei suostu ymmärtämään mistä tuo jatkuva halu auttaa pulppuaa. Toki pienimuotoinen analyysi tilanteesta mulla tietenkin on, mutta joka mut tuntee - ei yllättykööt. Tosin analyysi on aina analyysi, eikä perustu tositapahtumiin kuten olemme jo aikojen saatossa huomanneet. Asiat nimittäin eivät yleensä olekaan niin monimutkaisia, kun olen ajatusetapissani kerennyt pohtia.
Sitäpaitsi, koska melkein ratkaisin alkuperäisen ongelman tuli eteeni toinen: omatunto. Kirjaimellisesti tunnen sen kurkussani, eikä se liiku mihinkään vaikka kuinka yritän maanitella tai tehdä vaihtokauppaa panoksena järki. Sillä kaikki tekevät hyvää omalla tavallaan - ja kuinka moni torjuu tarjottavan henkisen tuen? Ei kovin moni. Sen sijaan konkreettinen apu - mikä on sitten taas toiselta pois - on vaikea ottaa vastaan. Mutta.. Otetaanhan me vastaan muiden ihmisten ikävätkin teot? Yes we do.
Vaikka menneisyyttään ei voi muuttaa, niin nykyisyyteen voi sentään käsittääkseni vaikuttaa, joten älkää ystävät rakkaat menkö uudelleen polkuja jotka on liian kuoppaisiksi todettu, johon eivät jalkanne pystyneet. Sillä samaa virhettä ei voi tehdä uudelleen. Toisella kertaa se ei ole enää virhe, vaan valinta.

NÄIN EI VOI JATKUA

Miten se menee, kun sytyttää tupakan niin bussi tulee? Onneksi kirjotin, sillä tekstin julkaistuani pamautin tarmokkaasti vesipullon pöytään ja painelin katsomaan sieltä missä ennen niitä säilytin. Ennen on vahva sana, sillä siirsin verhoa ja totesin, että laskupino oli itse siirtynyt:

(rumpujen päristelyä)

lattialle!

Suomeksi sanottuna valtava pino paperia on huomaamattanu valunut verhoa pitkin lattialle ties milloin - enkä ole edes huomannut. En halua edes ajatella mitä tämä musta kertoo. Enkä mistä kaikkialta etsin. 

Kun mahdottomasta tulee mahdollista. Yes. Nyt sitten rahan metsästykseen.
Tai karjalanpiirakoiden. Jos ne ei kadonneet uunista. Esim alemmalle tasolle. 

Näin ei voi jatkua

Kertokaa mulle mitä pitää aivoissa tapahtua, että hävittää laskunsa? Joo okei, tykkään säilyttää niitä vähän piilossa, mutta tää on jo liikaa. Oon kolunnut kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat enkä löydä niitä mistään. Kaikenlisäksi ne todennäköisesti löytyy jostain mistä "ne olisi pitänyt arvata olevan". Ois varmaan pitänyt. Mutkun ei arvaa. Eikä löyä. Smile!

Once upon a time a wise man said, that if you don't see the problem.. You don't see the problem. And he was right.

Välillä asioita täytyy katsoa hieman kauemmas, kun miettii tehtäviä päätöksiä, jotta saisi aikaan oikean ratkaisun. Ja välillä siihen kuuluu yhden esteen ylitys. Yhden kiven yli hyppääminen, jotta voisi pysähtyä paikalleen.  

Voit toki jäädä myös kiven eteen seisoskelemaan, mutta en tiedä tekeekö sen toljottaminen asiaa yhtään helpommaksi. Täytyy muistaa vain varata muutama paketti laastareita kompastumisen varalle. 

Loppujen lopuksi aina jälkeenpäin kun on asiaa tarkasteltu, se onkin ollut kovin yksinkertainen - eli tästä voisimme päätellä, ettei mikään nytkään kovin monimutkaista ole. 

Vaikka joidenkin vastausten selvittäminen tuo esiin vain lisää kysymyksiä - ja joskus tuntuu kuin olisi parempi ollut tietämättä mitään - niin rehellisyys on silti kaikista oikein ja helpoin teko, vaikka muulta tuntuisikin. 

Sillä kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu - ja kysymys kuuluukin - mitä sen oven takana odottaa?

“If you choose to not deal with an issue,then you give up your right of control over the issue and it will select the path of least resistance.” ― Susan Del Gatto

Are you proud of who you have become? I know I am.

Mother of amazingness - i did it! Avasinpas suuni vaikka kuinka vaikealta ja hölmöltä tuntuikin. Loppujen lopuksi, olisi vastaus ollut mikä tahansa sain sentään kultapokaalin verran olla ylpeä itsestäni. Kuitenkin se miten muut ottaa asiat riippuu niistä itsestään. Joka tapauksessa on parempi olla tyytyväinen itseensä ja omiin tekoihinsa, sillä eihän muiden puolesta voi katua. Ja vaikka elämässä on tullut kuinka kuoppia ja töyssyjä ja ne on jättäneet omat pelkonsa ja toiveensa - niin täytyy muistaa että jokainen ihmissuhde on erilainen, eikä niihin voi peilata vanhoja - jälleen kerran - MUIDEN tekemiä valintoja. On niistä kuopista ennenkin ylös päästy, vaikka muutamat mustelmat mahdollisesti onkin polviin saatu matkan varrella kompastellessaan. Tai mun tapauksessa tiputtaessaan pöydän syliinsä - niinkuin viimeviikolla. No mutta, been there. DONE THAT.

The Land Before Time

Lapset on onnellisia, koska ne sanoo täysin miltä tuntuu ja kokee olevansa oikeutettuja tuntemaan niitä tunteita - niinkuin ne onkin! Niinkuin mekin ollaan.
Nyt oikeesti, tuntekaa rehellisesti ja sanokaa miltä teistä tuntuu, ei mikään tunne oo väärä koska se on sua itseäs! Ei itseään ja omia tuntemuksiaan saa alkaa himmailemaan sen takia, että miettii miten muut ne ottaa. (Niin Marla. Kuuntele järjen sanoja.)
Nyt pitää ottaa itseään niskasta (tai jos se ei auta - niin nenä on aina tehokas(sattuu enemmän)) kiinni ja palauttaa vuoden 2012 Kalle takaisin. Nyt. Ja vois jättää myös ne omat teoriat kustakin asiasta sinne pölyisimpään nurkkaan ja käydä välillä vähän tallomassa päälle, jotta ne pysyisi visusti siellä ja mielellään vielä peittyisivät suuren villakoirakasan alle. Jos joku ei osaa itse sanoa totuutta (tai syytä toiminnalleen), tai jostain muusta syystä jättää sen kertomatta niin turha siihen on käyttää sen enempää energiaa. Tuntuu pahalta, etenkin jos on omat älyttömät versiot kiipeilemässä pitkin pääkoppaa, mutta kaikille asioille ei voi mitään - etenkään mitkä on jonkun muun päätettävissä (edelleenkään). Toki - voinhan tietty varata leikkauspöydän ja koittaa päästä itse jokaisen pään sisään. Johon voin jo pudistaa itselleni päätäni ja todeta yksinkertaisesti ja rehellisesti:

lol.

Briillliant!

Salaa kateellisena J-kummisedän huolettomasta asenteesta rupesin miettimään mihin olen hävittänyt omani. Se taisi kadota samaan syssyyn yksinkertaisten lauseiden kanssa, mitkä tänään putkahtivat päähäni ja auttoivat ymmärtämään - ettei tarvitse ymmärtää.

1. Ykkönen yksinkertaisesti; "Se kertoo enemmän siitä kuin susta." Niin. Se muiden käytös. Yllävituntyys. Miks stressata siitä miten muut käyttäytyy, kun sille ei voi mitään ja se joka tapauksessa kertoo enemmän niistä - kuin susta! Tadaa!

2. Ehkä elämäni paras neuvo. Kun tiedät, että joku valehtelee, niin älä reagoi siihen. Se joku tietää itsekin, että valehtelee - eikä siksi tarvitse sua sitä sille kertomaan. Älä anna sen valheille arvoa. Voimme ottaa ne kyllä esille tilanteessa missä ne kannattaakin ottaa. "Ai vähän niinkuin silloinkin, kun sanoit että olit Santa Fèssä, vaikka oikeasti olit himasohvalla mussuttamassa sitä ylikypsynyttä banaania? Olet vakavasti otettava ihminen - tiedäthän sen."

3. Yleensä jengin ongelmat koostuukin lähinnä muista ihmisistä - sillä yleisesti ottaenhan omat ongelmat on hoidettavissa - joten vaikka kuinka pahalta tuntuu muiden käytös niin se johtuu niiden omista ongelmista, jotka ei ole sun ongelmia. Toistamme. Muiden ongelmat EI OLE SUN ONGELMIA. Parempi vain koittaa olla parhaansa mukaan reagoimatta niihin, pistää Christina Grimmien My anthem soimaan ja voida itse hyvin. 

4. Raha seuraa rahaa - niin positiiviset ajatuksetkin toisiaan. Turha energian tuhlaus ei ole nykyajan muotiekologian mukaista, joten ei käytetä omaa energiaa sellaisiin asioihin mitkä ei pyöri sen voimalla. 

5. Käsittele ja työstä tunteita itsesi kanssa äläkä heti ala pommittamaan ihmistä, joka sai sut ne tuntemaan. Todennäköisesti siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään. Tottakai omat tunteet kannattaa sanoa ääneen, mutta paskamyrskyn voi jättää likakaivoon. Kaikenlaisia tilanteita ja niitä seuraavia tunteita tulee, mutta jokaisen itsetutkiskelun jälkeen olet vahvempi ja viisaampi. Vai kuinka moni heittäytyy huutamaan vielä kaupan lattialle kun se paita mihin tuli silmät iskettyä jäi sinne hyllyyn rahan puutteen takia? Sitä vähän mäkin.

Ei muuta. Toistaiseksi. Pus!

Ainiin. Ja ikävä tosiasia on, että jotkin ihmiset käyttäytyy kuin 5-vuotiaat. Tässä siis pari lisäneuvoa:

1. Selitä. Yksinkertaisesti.

2. Toista tarvittaessa.

3. Jäähypenkki.