Everybody knows it..

But only someone feels it. Kaikki tuntee karman? Vaikka ei mihinkään muuhun uskoisikaan, niin karman lain uskotaan odottavan vain toteutumistaan. Kukaan ei voi oikeasti sanoa mikä täällä on totta ja mikä ei, kun ihmismieli on siitä hassu, ettei usko vaikka uskoiskin ja toisinpäin. Karmaan uskominen jeesaa kuitenkin aika pitkälti, kun joku on tehnyt joskus jotain todella uskomatonta ja loukkaavaa itselle, sillä se lähes estää sua käymästä kurkkuun kiinni, kun voit vain hengittää syvään ja ajatella; "Kyllä karma kostaa." Kuinka monelle on käynyt niin?

Eri uskonnoissa karmoista on erilaisia käsityksiä. Hindut uskovat, että muutut vasta seuraavassa elämässä karman tahdon mukaiseksi(lehmä, lintu, sika), kun taas buddhat uskovat viiteen eri 'niyamaan', jotka ovat syiden ja seurausten eri tasoja.
Teosofiassa karman pointiksi muodostuu se, ettei ihminen saa omalla toiminnallaan kostaa puolestaan, vaan jättää rankaiseminen karmalle. Herra Karminen - ja hänen velkansa.

Eräs karman listalla oleva ystäväni teki mulle joskus niiin törkeitä juttuja, että jos joku kertois mulle saman tarinan, uskoisin ehkä pientä liiottelua olevan ilmassa. Se ihminen valehteli niin törkeistä asioista ja onnistui tuhoamaan valheillaan niin paljon, että Karmisella riittää työsarkaa. Uskon kuitenkin, että jonain päivänä.

H2O

Annakaisen kanssa pikakahvit kaupungissa (pika - seriously, nimittäin napattiin ne R:ltä mukaan ja lähdettiin metsästämään lisää washiteippiä ) ja sen jälkeen saimme kylään Herra Hakkaraisen satamaan jääneen pesueen. Sinnikkäästi puhelimellani olen kuvia napsinut, kunnes koitti valaistus ja muistin hyllyssäni pölyttyneen juuri "korjatun" kamerani.
Hakkaraisen vaimo on semmosta luokkaa, että kunhan näät ihmisen, jota on elämä potkinut ja jolle oot ladellut kaikki stoorit ylä-ja alamäistä, niin voit katsoa itse pysäkiltä, kun tuo kalpea pisamanaama viipottaa silti ohi hymyssä suin uhmaava puolivuotias kainalossa. Se asenne. Se on mun Everest.

"You shouldn't have to sacrifice who you are just because somebody else has a problem with it."
-Carrie Bradshaw

                                                                        Cuties.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tekemätöntä ei ole koskaan ollutkaan.

Heräsin eilen puoli kymmeneltä, jotenka paniikin seurauksena aloin puoliunessa pesemään ikkunoita. Tähän voisi kai sanoa, että vihdoin, mutta parvekkkeen lasien yläosa, ja toisen makuu/olohuoneen ulompi ikkuna on pesemättä, kun parvekelaseihin en ylttänyt, enkä uskaltanut kiivetä Eemelin koheltaessa vieressä ja toista ikkunaa en saanut auki, vaikka kuinka yritin pikkuikkunasta hakata. Kadulla kävelijät ovat varmaan saaneet hyvät naurut, kun vitosen mamma paukuttaa minkä nyrkeiltä ylttää ikkunaa auki. Jätämme ne toiseen kertaan.

Saatiin kuitenkin houkuteltua J. Aviomies eväsretkelle Anttilanmäen leikkipuistoon toteuttamaan luovuuttamme, joten tuntui, että jotain tehokasta oli kuitenkin tullut tehtyä - myöhään heräämisestä huolimatta.

Hollyn purkki valmistui ajallaan ja Annakaisenkin pääsee tänään oikeaan osoitteeseensa, josko vaikka ennen Vernerin päiväkodista noutoa kerkeäisi käydä tsekkaamassa uudet washiteipit. Hetken innostus, mikäköhän on seuraava? Hyvää viikonalkua TO ALL!

Katutaidetta

Àla Veeni ja Tiina. Väritettiin myös kävelytie ja pyörämerkkejä. Täytyyhän niillä vaatteet olla.

Veeni makas maassa niin piirrettiin ääriviivat. Ja vaatteet luonnollisesti päälläolevien mukaan. Jos vain Picasso näkisi tämän.. 

Ja Annakaisen purkki sai myös vaatetuksen päällensä: 

We want more! We want more!

En tiedä missä tätä on mainostettu, kun ei mulle Etlaria tule, enkä Uusi Lahtea jaksa koskaan avata. Onneksi on olemassa Ms, Ajankohtainen kakkonen, jonka ansioista emme missanneet Lahden seurakuntayhtymän ja matkailualan järjestämää Hyvän mielen picniciä. Paikalla oli myös katukirppiksiä, mitkä oli uus juttu ainakin meikäläisen silmään Lahden katukuvassa. Ne oli kiva lisä, vaikka eivät vissiin liittyneet tohon picnic-tapahtumaan mitenkään. Ilmainen tapahtuma; kasvomaalausta, poni/hevosajelua, valokuvausta, ulkopelejä, ongintaa, evästä, liian vähän ihmisiä. Eikä ollut ees hyvästä ilmasta puutetta. Come on people!

Sen jälkeen lähdettiin leikkipuiston kautta mummikan matkaan Expertille korjaamaan kameraa, minkä ainoa vika oli joku vipu, mikä oli väärässä asennossa. CAAAAAN YOU FEEEEEL THE SHAAAAAME TONIGHT.

Olen myös tehnyt suurta facebook vakoilua, kun kaikki söpöt miehen turjakkeet on kaivautuneet selkeästi vasta nyt koloistaan.

Kuvasarjaa kehiin, asfalttiliidut kainaloon ja grillaamaan! Hyvää viikonloppua beibet!

Lisätunaus

00:15

Eilen kesken avaimenperää, katselin tuota askartelu-laatikkoani ja ajattelin vaihtaa tuon harkitun kaaoksen hallittuun kaaokseen. Sain polvesta rikki oleville farkuilleni käyttöä, kun leikkelin taskuja irti ja lätkäilin kaksipuoleisella teipillä niitä kiinni pohjaan, sekä sisäkanteen. Tällä hetkellä pysyy hienosti, mutta ainahan mulla on toi niittiase, jolla voi sitten viimeistään ne kiinnittää. Vanhojen löllöhousujen lahjeesta sain nopeasti ommeltua myös pussukan sukkapuikoille.

Ryöväsin Veenin majasta pahvia, siihen lovia ja sitten järjestelmällisesti paikkoja vaihdellen lankoja.  (Itse laitoin ensin aina mustat vastakkaisiin loviin, sitten keskimmäiset punaiset ja reuna punaiset, ja alusta)

Tälläistä siitä pikkuhiljaa muodostui. Puhelimesta akku loppu (kameraa en oo saanut vieläkään vietyä Expertille. Jos tänään..) + myöhäinen kellon aika = harvinaisen selvä kuva. 

Siinä pussukka, sekä parit ekat taskut.

 Ja avaimenperän prototyyppi, kuka tahtoo?  

 Pohjassa on vielä toinenkin tasku, mutta ne jää piiloon kohta nähtävien valtaisan tavaramäärien alle. 

Mitäs pidätte? Voin kertoa, että nyt löytyy kaikki tarpeellinen.. 

..Vaikka lopputulos oli silti tämännäköinen.

 Nämä meni roskiin. Kertokaa, että miten ihmeessä nää kaikki on aikaisemmin mahtunut tonne laatikkoon? Käsilaukkuefekti? Narnian uusi ovi? Eka Vekaran housujen mekanismi? Who knows.

The Freakshow

Pakotin tänään Veeni Valtterin syömään purkillisen ananasta, jotta saisin ruutukaverin pilkun ja salmiakin(mietin 5 minuuttia, että miksi sitä mustaa ruutua kutsuisin, etten joutuisi toteamaan 'ruudun pilkun ja ruudun'.. nah, buaha.) kaveriksi. Käytiin sitten Kärkkäisellä lisäksi etsimässä lisää washi-teippiä, mutta niin uskomatonta kuin se onkin - ei ollut. Oli vain pitsistä kuviota, jonka nappasin kassiini(kassan kautta tietenkin). Saatiin ostettua myös kaksipuoleista teippiä, sitä SINITARRAA, sekä kansio ja reijittäjä kaikille Veenin kallisarvoisille päiväkotitöille. Pusipus! Lankaa ja avainrenkaitakin tarttui mukaan, aion nimittäin tehdä maailman hienoimpia avaimenperiä. Magneetteja en löytänyt ja pursotinpussikin jäi jonnekkin hyllyyn piiloon.

Onneksi Mummikka oli jonottamassa bensaa (Kärkkäinen 0,99 e/litra, mummikka odotti 30 e säästön takia melkein 2 tuntia. Kidding? No..) Mentiin kahvien ja herkkujen kanssa odotusseuraksi viimeiseksi 45 minuutiksi, tosin sekin oli turha, kun ei tulevaa aviomiestä näkynyt mailla halmeilla, vaikka autoilijoita oli 3 kilometrin verran. People are grrrrazy.