Tiedättekö sen tunteen, kun ensitreffeillä kemiat ei ihan kohtaa? Niin kävi mulle ja pyykkituvalle. Ensin pääkatkaisijan päälle laittamisen kanssa oli pieni ymmärrys vaikeus, jotta noin sais koneet ylipäätänsä päälle. Sen jälkeen seurasin omaa esimerkkiäni vesihanojen kanssa, joita en myöskään ymmärtänyt avata. Ja koska alku on mennyt huonosti, niin miksi loppu menisi sen paremmin?
Innoissani kolmesta pesukoneesta lajittelin vaatteet kolmeen eri kasaan ja ensimmäisestä ja toisesta koneesta selvittyäni hengissä pääsin kolmannen kasan - ja koneen - kimppuun. Mutta mitä! Se luukku mihin laitetaan ne aineet ei auennut. Ja tämä kone oli kuitenkin lähes identtinen ensimmäisen koneen kanssa. Tässä vaiheessa jopa varmaan poikani Veeni Valtteri Määttänen(niinkuin hän itseään kutsuu) olisi ymmärtänyt, että tuo "lähes identtinen" ulkomuoto kertoi kaiken tarpeellisen. Onneksi en heittänyt pesuaineita pyykkikoneen sisälle niinkuin meinasin, sillä häpeäkseni jouduin toteamaan, että tuon hurjan 15 minuutin taistelun jälkeen olen yrittänyt pestä vaatteitani kuivausrummussa. Yes.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Suhteen syveneminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti