We must use time as a tool, not as a couch

Maailman paras isukki  toi eilen lastauslevyjä 4 kappaletta, joita he sitten J.Apinamieheni kanssa kantoivat reippaasti ylös, jotta pääsen niitä sitten maalailemaan. Tänään. En eilen, sillä oli parempaa tekemistä päivittää J-man ajan tasalle BB-talon tapahtumista, kun se tällä hetkellä astetta ruskeampi laiskajaakko oli ollut työttömyytensä kunniaksi lomailemassa Mallorcalla.

Sen jälkeen tuli taas pohdittua elämän rakkaita valintoja ja niiden seurauksia. Vaikka olen päättänyt, että muut tekee valintansa ja itse teen omat valintani niiden perusteella - been there, done that - niin silti niiden kovien sanojen takana toivon käsi sydämellä, että sen vähän huonomman valinnan tehneet pääsevät niin pohjalle, että ymmärtävät olevansa siellä. Tietenkin kaikista helpoin ratkaisu siinä vaiheessa on porhaltaa menemään ja pakkounohtaa kaikki asiat mitkä on menetetty tai muuten vaan juosseet pysäyttämättä päin mäntyä. 

Jokaiselle tekisi varmasti hyvää hetkeksi pysähtyä ja miettiä itseään ja mitä on ollut ja mitä haluaa

olla, mihin on eväät ja mihin suuntaan on elämä menossa. On helppoa katsoa muita ja miettiä miten väärin ne tekee, mutta se selittely mitä pystyy itselleen tekemään peittää alleen totuuden, mikä lävähtää jossain vaiheessa molemmille poskille samaan aikaan. What goes around, comes around. 

'Kertoo enemmän muista kun susta', pakottaa myös miettimään mitä omat teot kertoo itsestään ja siitä minkälainen haluaa olla. Ja etenkin se, että tekeekö silti niille asioille mitään. Lapsista huomaa kuinka sitä elettyä elämää ei saa takaisin, niin tulee itse mietittyä mitkä asiat sitä laittaakaan etusijalle. 

Omat valinnat ja se miten ne käsittelee muuttaa ihmistä. Tallo tarpeeksi kertaa sisäisen äänesi päälle niin se lakkaa puhumasta. Onneksi loistavana esimerkkinä Herra Hakkarainen on löytänyt itsensä takaisin hetkeen missä on oikeasti onnellinen. Meikämarla super ylpeänä Hakkaraisesta ja onnellisena hänen pesueensa puolesta, you guys did it! Vahva mimmi jaksoi ja kesti sen, sekä tässä tapauksessa sittenkin tarpeeksi vahva mies näytti olevansa vaimonsa arvoinen, pus!

Kun katselee ympärilleen ja näkee mitä muut tekee väärin, niin voi miettiä, että mikä siinä umpikujassa on se asia, mikä menee sen yli mitä vois olla tai miksikä vois tulla? Kannattaa käydä ne asiat läpi päässään ihan kunnolla ja omassa rauhassa. 

Ja jos vastaus on "ei mikään" - luulis huolestuttavan todella, nimittäin faktana se, että 'ei mikään' on noin vahva jotta pystyy hitaasti, mutta varmasti pilaamaan elämän mahtavalta tyypiltä, joka on vanhempiensa poika, ystävä, rakas, jonkun vielä mistään mitään tietävän pienen isä, jota tarvitaan - ja kaikkea KAIKKEA muuta. 

Ne on vaikeita asioita, mutta me toivotaan että maailma saa takaisin vielä noi lapsoset, jotka on olleet joskus niin parhaita.

Ja kun se hetki tulee: täällä mä oon, valmiina kuuntelemaan. Kuin lukkari, mutta ei sotaan. Pelkään sotia.