Aivosolmut - DONE

Annakaisen kanssa abc:n matkalta löysin upean käsikorun vessasta, jonka palautanko vai enkö palauta pohdinta saikin keskustelun venytettyä elämänlopun vaakakupista avaruuden äärettömyyteen. Tulevaa vaakakuppia pohtiessani vein korun kassalle hyvällä omatunnolla (vaikka ensin pyörittelinkin sitä siinä toivossa, että löytäisin puuttuvia timantteja tai jotain muuta, millä saisin helpotettua oloani korun palauttamisesta.)

Miettikää, jos oikeasti kuollessamme joudutaankin ns. Pietarin porttien eteen ja siellä tuijotetaankin oman elämän vaakakuppia, missä punnitaan hyvät ja pahat teot (mulle tältä päivältä +1, siis). Kuinka paljon siinä vaiheessa mahtaisi ketuttaa yksi koru, millä ei loppujen lopuksi olisi mitään merkitystä, kun joudutkin loppuelämäksi.. Niin, minne? 

Olen käsittänyt niin, että ne lapset, ketkä kasvatetaan vähänkään uskonnolliseksi, ovat automaattisesti suuremman omantunnon omaavia, kuin ne lapset, jotka eivät usko yhtään mihinkään. Toki kyllähän se laittaa ratkaisuita miettimään, kun uskot että paskaa tulee niskaan jokaisesta tietoisesta väärästä valinnasta, minkä teet, vaikkei kukaan tuota ratkaisun hetkeä näkisikään.

Itsehän uskon, että on olemassa paha, mutta kaiken järjen mukaan se tarkoittaisi, että on olemassa myös hyvä. Kuitenkin sitä (tosi?)asiaa on todella vaikea sulattaa. Jos jokainen täältä maailmasta positiivisen vaakakuppinsa kallistanut päätyisi taivaaseen, niin eikö se paikka oisi jo aika täynnä jengiä? Onhan maailmassa aikojen saatossa kuollut montakin hyvää ihmistä, eikä suomalaisilla ole etuoikeus taivaspaikkaan. Kaiken varjolla uskon kuitenkin Afrikkalaisten esimerkiksi olevan hieman parempia ihmisiä toisiaan kohtaan, kuin meidän maallisen mammonan ja ahneuden saavuttaneet länsimaalaiset. 

Vai onko niin, että jos elät elämäsi hyvin saat aloittaa uudestaan uutena puhtoisena vauvana, (mikä olisi toki järkevää, kierrätys kunniaan) mutta jos et, olet tuomittu seuraamaan ihmiskunnan tuhoa aaveena maanpäälle vaikuttamatta mihinkään asiaan ainoana huvinasi kiusata aaveisiin uskovia(ei ole hauska kiusata kaiken järjellä selittäviä - I think.) 

Luin kerran jutun perheestä, jonka viisi(? not sure)-vuotias poika kuoli ja samaan aikaan tämä äiti tuli uudelleen raskaaksi/synnytti uuden lapsen. Uusi lapsi tiesi täsmälleen missä edellisen lapsen lelut olivat, sekä leikki samoilla leluilla kuin kuollut lapsi. Tälle lapselle siis ei oltu kerrottu tätä lelujen sijaintia ja oli marssinut suoraan oikealle kaapille. Oliko tässä sitten tapahtunut joku uudenelämänluomis-bugi? Herra isoherra totesi että hups, tämä poika syntyikin liian aikaisin ja päätti, että täytyykin pistää uudestaan aluille, nyt hän syntyisi oikeaan aikaan ja kulkisi ne oikeat polut.

Ja sitten on vielä se kuuluisa avaruus, joka alkoi alkuräjähdyksestä. Alkuräjähdyksestä missä? Siellä ei missään? Sitten se avaruus vielä leviää, mitä siellä on, minne se ei ole vielä levinnyt, miksi se leviää ja miten se leviää? Ja miten muka voisi olla mahdollista, että maapallo olisi ainoa, missä on ihmiset omatuntoineen ja onko taivas sitten rajoittunut maapallolle, vai kuuluuko siihen vielä avaruuskin? 

Tai mitä jos Jumala heitteleekin kaikki urpolevat ihmiset merkuriuksen tai pluton kaltaiselle kylmälle tai kuumalle planeetalle ja sitten kaikki muut jonnekkin hienolle planeetalle, missä kaikki on tosijees? 

Uskoo, kuka uskoo, mihin uskoo, kuitenkin tosi vaikee uskoo - ärettömyyteen tai edes loppuun. Jokatapauksessa ihan kaikkien muiden hyvinvoinnin kannalta niitä omia ratkaisuja kannattaa miettiä uudelleen. Yhdessä tullaan, yhdessä mennään. Toivottavasti.