Kuten jo aiemmin mainitsin, lähdettiin tänään katsomaan niitä työkuteita. Ajelin Vesijärvenkatua alaspäin ja kuvittelin kääntyväni vaparilta Trion parkkihalliin. Melkein jo käännyinkin, mutta onneksi edessä oleva auto väistyi edestä ja huomasin, ettei se tietyön takia onnistukkaan. Loogisesti käännyin seuraavasta oikeaan ja huomasinkin, että siinähän on parkkihallireitti suoraan Trion alakertaan. Laskettelin siitä parkkihalliin ja iloisesti kaappasin nukkuvan Valtti Veenerin syliini ja lähdin etsimään Annakaista.
KERRANKIN ne silmävoiteita tyrkyttävät ulkomaalaiset jättivät mut rauhaan tyrkytyksiltään. Suureksi osaksi tähän vaikutti ehkä nukkuva kaksikymmentä kiloinen sylissäni. Hei jou, huomattiin Annakainen pääovien edessä. "Tuolla se on!", lausahdin. Annakainen ottaa kuulokkeet korvilta ja katsoo meitäpäin, peruttaa sitten askeleen ja laittaa kuulokkeet takaisin. Hieman ihmetyksissäni huusin uudelleen;"Ansku!" Nyt AK hätkähtää, ottaa kuulokkeet korvilta, vilkaisee ympärilleen (myös meihin), palaa taas entiselle paikalleen ja kuulokkeet takaisin. Vasta kolmannen "Anskun!", sekä "ei voi olla toden" jälkeen saatiin yhteisymmärrys siitä, missä me seisottiin. Veenin hattu ei ollut mukana siinä ymmärryksestä, sillä se oli jäänyt 5 metriä meidän jälkeen.
Kierrettiin kaarrettiin kauppoja ja vasta KappHallissa sattui ensimmäinen vastoinkäyminen. Pentu oli viimein herännyt, mutta missä Veenin puhelin? 7 puhelun ja noin puolen tunnin ravaamisen jälkeen joku vastaa puhelimeen. Olin jättänyt sen sovitushousujen taskuun. Hieman häpeissäni haen puhelimen, tälläiset tilanteet PITÄISI pystyä ennakoimaan.
Myöskin ilman tupakkaa oleminen aiheutti pienen kimpaantumisen CIAO cafe'ssa, sillä miettiessämme jäätelövalintaa eteemme jonossa astuu ylimeikattu 50-vuotias nainen, joka ilmeisesti koki oikeudekseen mennä ohitsemme. Myyjä onneksi pelasti tilanteen kysyessää, että kumpi oli ensin, johon minä toki hyvin nopeasti huudan olleeni ensin. KUITENKIN, kun itse olin maksamassa jäätelöäni, tämä sama nainen änkeää Annakaisen eteen ja varmuuden vuoksi vielä kaivaa lompakkonsa, ettei varmasti vahingossakaan jäisi jonkun taakse, kuka oli ennen häntä jonossa. Nauti etuilevasta jäätelöstäsi, mummo.
Sen lisäksi, että tiputin jäätelöni sekä lattialle, että syliin, niin mennessämme parkkihalliin huomaan, ettei parkkilippu käykään automaatteihin. Hieman kummastuneena tajuan, että kun tulen Cumuluksen puolelta sisään, en voi mennä mistään muualta ulos. Shit. Seinän viertä 10 minuuttia ajaessani totean, eksyneenä ja mietin, että ainoa vaihtoehto on poistua sieltä missä aita on nousevin, eli normaalista kulkureitistä, ilman korttia. Hieman nyrpeähkö mies henkilö "valvomoyhteydessä" ei ymmärtänyt puhdasta vahinkoa ja päästi mut pois (luojankiitos), mitään takaisin vastaamatta. Huusin kiitokset perään ja painelin ulos parkkihallista.
Ja sitten pääsen siihen kysymykseen, mihin tiedän itse ajattelevani vastauksen juuri niin, miten se on loogisesti kaikista eniten väärin, eli. Kaatuuko enemmän shittiä niskaan oikeesti, kun lopettaa tupakoinnin? Näillä perusteilla - sekä niillä 50 muulla lopetusyrityksellä ennen tätä - KYLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti