Suurimmalla osalla on moraalinen krapula astetta suurempi yleensä, kuin fyysinen ja vielä (toivottavasti) ihan ilman mitään oikeaa syytä. Meikäkalle sai moraalisen krapulan seisoskelemisesta lauantaina. Joo, seisoin katsemagneettini edessä samalla, kun odotin Iso Jarnoa saapuvaksi kuppilaan kanssamme. Sehän ei oo oikeasti mikään syy saada minkään näköistä morkkista, mutta jostain syystä tekisi silti mieli lyödä pää otsan läpi, sekä hieroa vähän kulmakarvoja ja kurtistella kaikki se pahanmielenaiheuttaja pois mielestä.
Come on, ei sentään tullut kuitenkaan pahaa mieltä siitä, kun jotkut rakkaripojat yritti pölliä meidän pyörät ja mä suutuksissani varastin yhden niistä lippiksen, sekä pamautin bitchslapin kivasti poskelle. Lähinnä jäi harmittamaan, kun ei saatu niitä maksamaan kolttosistaan. (kolttonen = rikkinäinen pyörän jalka) No mutta, olivathan he sitä mieltä, että teko oli oikeutettu, sillä pyörämme ei ollut pyöräparkissa. Mitä katujen oikeuksien puolustajia! Enemmän! Lisää! Toki nyt olen jo sen verran selvinnyt järkytyksestä, että ymmärrän olleeni itse aivan täysin samalla tasolla pyöräfanien kanssa. Eli alemmalla, kuin se jalka. Rikkinäisenä.
Mutta.. Se seisominen. Dear god. Ihanaa myöhäistä viikonalkua teille, myös sinulle jolta pääsi Musti-dalmatialainen karkuun, sekä minulle, joka luuli että syysloma alkaa ensi viikolla, mutta se alkaakin vasta 6:n viikon päästä. Cruel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti