Huomenta perjantai

Joku on varmaan ollut tosi pahalla päällä sateesta, nimittäin kaikki se sadepäivän positiivisuus ammentui muhun.
Toissapäivänä mua nauratti koko matkan kotiin ajatus siitä, etten oo koskaan ollut niin litilätimärkä, vaikka on sitä ajeltu pyörällä sateessa ennenkin. Eilen aamulla taas kaikki huomio keskittyi siihen ihanaan syksyn märkien lehtien ja etanoiden tuoksuun. Enkä käytä nyt edes sarkasmia. Ei haitannut sekään, että ajoin kilometrin ylimääräsen lenkin, kun en uskonut "kulku jalkarannantien kautta"-kylttiä, vaan sokeasti uskoin, että pääsen kyllä pyörällä työmaan ohi. Ois voinut luulla vituttavan, mutta ei - alko taas naurattaa. Tyhmästä päästä nauraa koko ruumis,  vai miten se meni?
Suurten syysostosten jälkeen ihmeteltiin Annakaisen kanssa, kun Nikkilässä jyrisee ja paistaa aurinko ja Kerillä sataa. Mitä vittua ukkonen?
World, you are grazy.