...Liikutukseltani ajattelin, kun viidennen luokan "jokainen soittaa vuorollaan huilua luokan kuullen"-operaation viimeinen tokaisi kaikkien varmasti ajatteleman lauseen ääneen ennen omaa vuoroaan harvinaisen säälittävästi; "no nyt mua sitten alko hirveesti hermostuttaa". Kenellä ei olisi siinä tilanteessa pää kallistunut hieman oikealle, sekä suusta päässyt vähintäänkin pieni "oi":n tapainen äännähdys. Suupielet liikkuivat, kyllä!
Myös käsityötuntien lapaset aiheuttivat hieman tulistumista viimeisellä tunnilla. Jotenkin pystyin samaistumaan tähän turhautumiseen, kun itsekkin piti miettiä ja harjoitella puoli tuntia, ennenkuin se nurja silmukka onnistui. (Tietävällä äänellä koko edellisen tunnin puhuin väärästä, ennenkuin eräs avulias pikkupoika sai tarpeekseen ja tokaisi;"se on NURJA"). Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä taitaa olla vain lohtulause luusereille, may I say.
Ja huomenna töistä suoraan astetta raffimpiin häihin. Onneks vaan käymään. Hali koulunsa aloittaneille, first step is the hardest.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti