Red when comes, red when leaves.

Tukka punaisena muutin Rautatienkadulle ja tukka punaisena sieltä lähden. Ei läheskään kaikkia tavaroita saatu kerättyä, mutta pienoinen ahdistus alkaa iskeä kaiken sen lopun tavaran mahtumisesta äitini - kesällä vielä lämpimään - kotitaloseen kerille. Pari kuukautta aikaa etsiä unelmien kotia. Kaverini ovat löytäneet omat unelmien kotinsa. Miten teitte sen, miten?

Herra Hakkarainen saapuu lähiakoina takaisin maankamaralle kuu matkaltaan, voi onnekasta pesuetta, saavat omansa takaisin! Nyt Hakkarainen ON OLLUT IN, joten toivotaan, ettei koskaan tule enää olemaankaan. Peukut pystyyn ja nenä maahan, kun toivotetaan herra kotiin tervetulleeksi. 

Kirjekaverini sai mulle sellaisen ahdistuksen aikaan, etten oo saanut vastattua sille moneen viikkoon - eipä sillä, en oo saanut tehtyä mitään muutakaan minkä oon joskus aloittanut. Esimerkiksi, tämä blogi. Vetoan siihen, että kun tulee liikaa tehtävää samanaikaisesti, teen J-manit ja leväytän käsiäni ja jätän kaiken sitten kesken. Amazing logic I know. Ollaan kuitenkin saatu tehtyä vaikka ja mitä iloista sisarusteni kanssa, jotka ovat muuten maailman parhaita tyyppejä. 

Mummikan ollessa Saksassa työmatkalla ja Vernerin majaillessa viikon isällään päätettiin Mirjan ja Pikku T:n kanssa lähteä pikku ajelulle. Seurattiin Mukkulasta paimelaan jotain autoa, kunnes Pikku T katsoi Fonectasta auton omistus tiedot. Auton omisti Elina. Elina parka jäi pysäkille odottamaan ja päästi meidät ohi. T aivan puskista painaa ikkunan auki ja huudahtaa epätoivoisella äänellä ohikiitäessämme; "ELINAAAA!" Elina olikin raitapaitainen raamikas mies. 

Hyvä ettei jouduttu ojaan sen naurunremakan seurauksena.

Käytiin myös j-manin kanssa kokeilemassa onneamme sähköaidassa. Lähes katkerana aviomiehelleni siitä, että valehteli iskun olevan kuin sähkökärpäslätkässä (sanahirviö??) ja itselleni siitä, että uskoin tuollaisen sonnan. Siinä vaiheessa logiikka solut olivat selkeästi piilloutuneet kaiken muun aivokapasiteetin taakse, sillä se jysähdys tuntu varpaissa asti, sekä pienoinen sähköpalovamma sormessani iltaan asti päätin roudata myös Annakaisen kokeilemaan rohkeuttaan aitaan. 

Yritän kuitenkin vastata kirjekaverilleni, kun sain nyt ensimmäisen rastin tekemättömistäni tehtyä. Kaikesta mitä välillä on tapahtunut, mistä on muistanut kuvan ottaa, löydätte Tindejj:n instagramista. Ja nyt lupaan ja vannon ja yritän, hoidan kaiken. KAIKEN. Ainiin, olin Summerupissa töissä, henksuruokailussa, siellä oli mun karismaattisen salaperäinen poke, aloin seuraamaan sitä instagramissa. Iik.