Iso J ja Huselius putosivat Särkänniemeen lähtevän rellun kyydistä, kun nukkuivat ohi lähdön. Surullista - HEILLE - sillä Annakaisen kanssa uskaltauduttiin Tornadoon viisi kertaa, joista viimeiset kaksi uskalsin pitää silmiä auki. (jee!) Tietenkin pääsy Suuren S:n porteista sisään alkoi sähläämisellä, kun kulutettiin 1 oma ja kaksi Särkänniemen omaa euroa säilytyskaappiin. Pieni sisäpiiri vihje; lue ohjeet ennenkuin toimit. True.
Laitteesta toiseen vuoroin säikäyteltiin ja vuoroin nauratettiin lapsia hillittömällä kauhullamme ja insinööriteorioillamme siitä, kuinka todennäköistä mistäkin laitteesta on tipahtaa. Kamalin laite oli kuitenkin se, missä on ne hillittömästi vapaudessa pyörivät keinut. Mukaan ei lasketa tietenkään half pipea, koska sinne ei todelvitunkaan uskallettu, vaan meille riitti tiirailu koiramäestä. Scariest thing I've ever heard is silence, koska ihmisten täytyi olla kauhunlamaamia tuossa ylös alaisin vierivässä suuressa skeittilaudassa, kun pihahdustakaan ei kuulunut meidän korviin.
[kuva]
Eivaanläppä, kamerat oli kaapissa. HIH!
Raahattiin myös ystävämme Iso Petteri pois työpaikkansa auvoista takaisin Lahteenpäin lähtiessämme. Työpaikan hiljaisuus oli niin korviin pistävää, että minuutin jälkeen täytyi alkaa hönkäillä, sillä sekin kuului kovempaa, kuin Veenin kaunis Frontside Ollie rokkityylillä. Kuinka surullisen tylsä voi työpaikka olla, kun BigBen toteaa matkalla, että kun siellä ehtii ajatella niin paljon, että on jo ehtinyt ajatella kaikki mahdolliset ajatukset läpi eritavoilla, ei ole edes enää mitään ajateltavaa. Ja vielä kaksi viikkoa jäljellä, ajattelematta!
Sitten kotiin suunnittelemaan, miten saisin J.Aviomiehen tittelin muutettua J.Kämppismieheksi ja raahattua Von Kretzhenhaugenin pesueen Tampereenpojiksi. Naurettiin matka Tampereelta ajatukselle, kuinka aviopari kortti voitaisiin ottaa esille sopivissa tilanteissa. Sairaat, SAIRAAT IHMISET! Hyvää yötä!! Pusuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti