Who needs a handle when you have a hole.

Eilen oli kyllä pääsiäisen kohokohta. Herkkupäivämme (kyllä, vietimme sen päivän etuajassa - sillä poikani yskä ratkaisi asian.) päättyi mukavasti siihen, kun lapseni runnoo sukka jalassa lattialla olevaan pitsaan uudet hiki - slash - pölyaromit. Siitä sitten suuresti pettyneenä komensin Villivekara Veenin huoneeseensa, jossa hän taas siitä kimpaantuneena päätti paukauttaa puisen palikkalaatikon oveen. Lopputuloksena kaksi reikää ovessa. Jos takuuvuokra ei vielä siinä mennyt niin muistellaan vähän kultaisia vanhoja aikoja, kun seinään tuli (ei mikään halpa tapetti, kiehkuraa ja kuviota täynnä) uudenlaiset merkinnät mustekynällä. Ei muuten lähde millään pois - yritetty on. Tai keittiön tuolia jonka tuo taapero suutuspäissään heitti ja hajotti. (Siitä irtos jalat, mennyttä sekin) Nekään ei ole ollut mikään halpa sisustusratkaisu - eikä siis mun omistuksessakaan. Tai kermana kakun päälle nuo listat mitä irtoaa harva se päivä sieltä ja täältä. Yksi, kaksi, kolme, neljä.. Äh, nevermind.