Kahden tunnin saunasta ees taas juoksemisen (löylyjä karkuun, yritin paistaa niitä makkaroita) ja puolen saippua purkkia tyhjennyttyä (kiitos, Veeni) totesin kuuma folio ja kylmät makkarat käsissäni, että paistoa täytyy jatkaa uunin puolella.
Perinteisesti seuraavan tunnin ajan tiinamaisesti sekoiltuani sisällä ja kertoessani Annakaisalle karkulaismiehen facebook tapauksesta tajusin olevani niin kierroksilla, että tipahdin lattialle nauramaan aivan hysteerisesti. Nyt kun luen näitä tuon muutaman tunnin aikana aikaan saamiani viestikeskusteluja, voin vain todeta - että tuskin olen enää ainoa, joka pitää itseäni hieman hulluna. Joten Bye Bye Samdie. (Bye Bye minä oli lähellä - meinasin tukehtua omaan kuolaani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti