Poitsu tuli kotiin ja alettiin pasteijapuuhiin. Tehtiin tällä ohjeella, mutta vaihdettiin vain kermaviilin tilalle maitorahka, lisättiin ohjeeseen vielä 1 sipuli ja oreganoa, jauhelihaa laitettiin tuplamäärä (Tosin täytettä jäi kyllä reippaana yli) ja rasva korvattiin öljyllä. Tekemisen haasteeseen kuuluu toki tuon poitsun suhteellisen vilkkaat jalat ja mielikuvitus. Saa toisinaan pelätä kotinsa puolesta.
Ensin tehtiin taikina. Siinä ei kauaa mennyt. Luulen, että on vähän terveellisempikin öljyllä ja maitorahkalla, kuin kermaviilillä ja rasvalla. Hyvin onnistui, eli senkus koitatte.
Sillä välin kun taikina oli jääkaapissa levitettiin jauhot ja laitettiin riisit keittymään. Niissä kuitenkin kestää hetki. JA kuten muistamme; Annakaisen ja meikäkallen kotitalous tunnit. Raaka riisikään ei ole hyvää.
Riisin valmistuttua ei muutakuin kananmunat vesille ja jauhelihat tulille. Saatiinpahan aikaa levitellä taikina mahdollisimman tasaiseksi.
Ylijäänyt täyte.
Käytin tollasta hillopurkkia, että saan niistä ympyröitä. Toi oli ehkä vähän pieni, niin pasteijoista tuli sellaisia "suupaloja", mutta seuraava vaihtoehto ois ollut sitten taas sellainen ison äijän körilään - esim Harskan - pasteijakoko. Ja meillähän asuu täällä vain pieniä ja siroja kokonaisuuksia.
Eihän noi mitään esteettisyyden perikuvia ole, mutta ihan hyvälle ne maistui! Ja ensimmäisiksi SYÖTÄVIKSI pasteijoiksi jota olen tehnyt olen kyllä varsin tyytyväinen. Lopputaikinan levitin pöydälle, heitin päälle jauhelihat ja rullasin kääretorttu-tyyliin. Leikkasin paloiksi ja siinähän ne - liharullani.
Mulle jäi kyllä edelleen varsin arvoitukseksi, että miten sipuli missä muodossa tahansa voi olla Vernerin mielestä niin pahaa, että se onnistuu poimimaan ne tuolta pasteijoiden sisältä pois.
Tänään aiemmin samalla kun katsoin Candy-leffaa päätin taas kokeilla vähän viritellä virkkaustaitoja. Oon elämäni surkein virkkauksessa ja neulomisessa, mutta seuraava tavoite ois sitten ostaa puikot ja tehä sukat. Tänään tein tupsun, mikä ei ole kyllä vielä missään kiinni, eikä varmaan menekään, sekä jonkun. En oikeastaan tiedä ollenkaan mikä se on, mutta siihen nähden oikein onnistunut. Joidenkin ihmisten mielestä. Kuten Veenin. Ainakin niistä riemun kiljahduksista päätellen mitä sain näyttäessäni niitä sille.
Veeni lähettää teille vielä terkut ja hyvät yöt! #Lovelife
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti