Ravut

Yllätyssynttäreiden tiivistelmään kuului yksi kokonainen tupakka, kahdet jämät ja parit välistä söpöltä pojalta, ketä syytän sitä ensimmäisestäkin tupakasta. Nyt vähän harmittaa. Ja vaikka se ei hyvältä maistunut - niin tiedän ettei seuraava viikko ole taas entisensä.
Ylireagoin myös numeroarvostelusta ja lätkäisin toveri apinamiestä hansikkaalla naamaan. Varmaankin ainoa mistä ei taas morkkislinnut laula on tilanne, jossa pääsin sanomaan hullu-jussille "olis kiva sanoa, että kiva nähdä, mut kun ei ole". Tietyssä humalassa moisista letkautuksista osaa olla niin ylpeä, että juoksinpa heti kertomaan ystävilleni mitä olin päässyt sanomaan.

Kotiin kävellessäni läpsityn ja juoksevan kanssa sain melkein uusia sisustuselementtejä tuotua matkalta mukaani. Onneksi jollain muulla juoksi järki, sillä mulla juoksi vain jalat.

Olen varmaan myös jo osaltani koukuttunut tuohon juoksemiseen, kun oli pakko näin krapula päivänäkin päästä juoksemaan. Ajattelin juosta suoraan poikaseni Eemelin luokse, josta samalla tuon kyseisen herrasmiehen kotiin saatuani saisin itsekin kyydin. Se kyyti todella tuli tarpeeseen, sillä perillä oksennusta pidätellessä totesin, että se juoksu ei tehnytkään niin hyvää, kuin aluksi ajattelin.