Piti tulla jo aikaisemmin kirjoittamaan, mutta tulikin tähdellisempää tekemistä - kuten steariinin irroittaminen lavuaarista. Mutta hei, meillä asuukin Eemeli.
..Joka menee muuten ekaa kertaa huomenna torstaista sunnuntaihin isille. Mulla alkoi etukäteisikävä jo maanantaina.
Tänään, kun kävelin töihin niin sain jostain järjettömän päähän piston lähteä oikaisemaan jään poikki. Ensinnäkin pelkäsin älyttömästi, että se jää pettää mun altani ja vajoan sinne jääkylmään veteen, kukaan ei pelasta mua, kuolen ja myöhästyn töistä. Tai pahempaa - joudun mennä sinne tuhannen märkänä.
Siinähän kävikin sitten niin, että ensin tarvottuani alkumatkan hyvin varovaisin askelin 10 cm syvässä lumessa ja kauhulla katsellessani laitureiden reunoja, meinasinkin myöhästyä töistä ihan toisesta syystä - nimittäin tuo heikosti kantava lumipeite syveni yhtäkkiä puolimetriseksi ja jouduin tarpomaan siellä kovinkin raikkaassa ilmassa, mutta hieman liian kovassa tuulessa itku silmässä viimeiset pari kolme sataa metriä polvia myöten lumihangessa.
Like this.
Toisella jalalla en ollut vielä kerennyt astumaan, siksi se on onnekas - toistaiseksi. Viimein kun aloin rantaa näkemään, niin huokaisin helpotuksesta - toki vain hetkeksi - sillä vastassa oli nimenomaan ranta, jossa lunta oli vähintäänkin saman verran tasan tielle asti. Tasaiselle maalle päästyäni nauruhan siinä suusta pääsi. Nauru pitkästä itkusta, sanotaan.
No, aamun kuntoilut oli siinä - ja sainpahan samalla tuosta rohkeudestani ideaksi lähteä vielä tänä talvena pilkkimään, jepalis! Sitä ei ole tullutkaan kokeiltua muutamaan vuoteen. Ehkä kymmeneen.
Herra U saapuu perjantaina mahdollisesti selvittämään asioita. Vähän hirvittää, että pystynkö sitä letkautusta antamaan anteeksi, sillä vaikka kuinka haluaisin apinamiehen edelleen olevan ystäväni, niin jos jokin jää kalvamaan ei kaveruus kyllä onnistu. Ehkä voisin heittää sitä sillä järjettömällä määrällä suolaa minkä ostin? En tiedä kuitenkaan mihin sen laitan - tai saati grillimausteet. Awesome.
Toivoittavasti asiat selkenee, kun Jv vanhempi tulee huomenna kylään. Miesten kanssa riidoista tai keskusteluista on vain parempi jutella miesten kanssa. Niillä olioilla on jokin käsittämätön yhteys toisiinsa. Toki toisilla ihmisillä on vielä kummallisen selkeyttävä ja rauhoittava vaikutus kuin toisilla, joten tässä saisi sopivasti kaksi kärpäsen toukkaa yhdellä lyömäytyksellä.
Kun oltiin menossa hakemaan noita mausteita, huomasin puolessa välissä matkaa päiväkodilta mestalle, että mulla on ne saamarin siniset suojatossut jalassa. Ei suotta hävettänyt ja juuri silloin tuo suurisuukin päätti pitää suunsa visusti kiinni. Asiaa hienonsi vielä se, että siinä kadulla asuu valtavasti nuoria, eikä niitä tietenkään juuri silloin mun takanani kävellyt, kun huomasin uuden asusteeni.
Ja se tupakka.. Tavallaan tekee vähän väliä mieli ja jotenkin miellän sen yhdeksi suurimmista terapeuteista ratkaista nämä mun pienetsuuret ongelmani. Toki siihen liittyy selkeästi vain se rytmikäs polttaminen ja asian jättäminen taka-alalle. Toisaalta taas ei tee mieli yhtään, sillä ajatuskin saa keuhkot huutamaan hallelujaa. Sitäpaitsi, nyt vasta mun keuhkot on alkaneet sylkemään niitä viimeisiä muistoja tupakasta. Tosin hitaasti, mutta varmasti.
Saatiin päiväkodista tänään mukaan rairuohot. Tai nykyään on vissiin tapana lätkästä ohrat kuppiin. Samapa tuo mikä oli, koska me ei olla edelleenkään laitettu omia. Eikä taideta laittaakaan, ellei multa ilmesty kaappiin jo - sillä seuraavan kerran mahdollisuus olisi vasta sunnuntaina, kun pentu palaa isukilta ja sitten jo kohta onkin pääsiäinen. Kunhan en onnistuisi tappamaan noita ruohoja sillä välin, kun tuo siellä on.
JA EILEN saatiin kylään ihana oman elämäsä elokuvatähti O ja hänen pieni jälkeläisensä. Jos ulkonäkö on isiltä - niin kaikki muu voisikin olla sitten tässä tapauksessa äidiltä. Genes, choose your path.
Ja vauvojen vihaaja Bartinkin sydän heltyi, vaikkei se kasvoilta vielä näkynytkään. Jatkan kaikkien kavereideni ikävöimistä, etenkin niiden ketä ei ole vähään aikaan näkynytkään. P&L <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti