torstai 21. maaliskuuta 2013

- 1

Tänään pääsinkin haistelemaan ah-niin-ihanaa tupakan savua, enkä silti polttanut (vaikka tänään kyllä jouduin ihan menemään kauppaan, että saan rouskuttaa porkkanoita kaappien paiskomisien lisäksi, kun paras ystäväni - Hermo - tuli kylään.) Hermon lisäksi sain kylään myös rapusedän, joka tuli kylän lisäksi kuuntelemaan mun versioita herra apinamiehen kanssa laittamistani poikki-väleistä, mitä ilmeisesti tuo nimensä veroisesti ei ole itse tajunnut vielä ollenkaan.

Mielettömästi on tehnyt myös herkkuja mieli. Saan pelkästään erilaisista herkkujen kuvista kuolan leukapieliini. Ja huomaamme nyt; olen yleensä suolaisen perään. Ajattelin pudottaa kilon viikossa painoa, niin oon helposti ihannepainossani ennenkuin huhtikuu loppuu, mutta oon näköjään päättänyt tehdä sen sitten vaikeimman kautta. Well, if something feels hard, find something even harder - and safe your day.

Sain myös kaikkien muiden lasten vihat niskoilleni, kun pääsin viimein antamaan oman hienosti paketoimani lahjan (s-marketin pahvipussi) ja oma tekemäni kortin poitsulleni koulussa.





Siinä on pientä suurta faktaa. Mm. rotat ei osaa oksentaa, siat ei hikoile, joulupukkia ei ole olemassa, Tony Halme joi ensimmäisen kokiksensa 12-vuotiaana ja Suomen rannikkoviiva on kaikki saaret huomioiden pidempi, kuin maan ympärys mitta. Kuka voi väittää että tiesi sen? Liar. 


Todettiin myös Annakaisen kanssa, että kun jotain sanot, oli se mitä tahansa - jos on mahdollisuus, että joku sen kuulee - ja se sen varmasti kuulee, niin parempi kun jätät vain sanomatta. Jos nyt oikein tarkkaan tunnustelette ja kuuntelette, niin voitte kuulla ja tuntea sen tulevan, nimittäin mun  häpeäni joka leviää kun kulo valkea ympäri Suomen rannikkoviivoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti