Lasten karkailun ja kiukuttelun jälkeen käytiin agressiiviautoilijan kanssa pitsalla juhlimassa hiihtoloman alkua. Tän loistavan lakon asenne hävisi, kuin hiekka saharaan ja jouduin pariin kertaan miettimään, voinko edes tulla kotiin. (Herra N odottaa mua edelleen nälkäisenä parvekkeen pöydällä) Ainoa mikä tällä hetkellä puskee eteenpäin on se häpeä mikä polttamisesta syntyisi.
Tämä peli voi päättyä vain lukemiin 1-0, enkä edes aio kuunnella J.Apinatytön vinkuvia ehdotuksia siirtää lakon aloitus huomiselle. (Koska miksi? Ja mikä tärkeintä - miksi?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti