21 päivää, kun toistaa samaa asiaa on tutkittu, että siitä tulee tapa. Olis ihanaa, jos juoksemisesta tulis tapa, mutta ei siitä kuinka se tänään lähti. Raivostuin niin pahasti, että oli pakko tyrkätä mukula pikkusiskolle hoitoon ja lähteä täyttä häkää juoksemaan vesitorninmäelle. Rauhoituin siitä taas hetkeksi mutta eiköhän nuo miehenpuolikkaat(tässä tapauksessa vielä aikuiset yksilöt) saa hermoni taas niin pahasti poukkoilemaan, että vetäisinpä taas tapani mukaan yli koko sotkun ja viittä vailla, ettei välit ole tämän illan jälkeen mennyttä. Ei auta muu kuin odottaa - toivottavasti tulossa olevaa - puhelua ja koittaa olla kurkkimatta facebookin online-listaa.
Onneksi AK:n kanssa oleskelu ei koskaan suututa. Muotimoguli Valtteri kokeili punasankaisia silmälaseja, sekä kahden minuutin Prisman asiakaskyselyn pikatäytön jälkeen molemmat ovat suklaalevyä rikkaampia ja muutamaa ihmetystä suurempia, kun kassalla jätettiin sylissä olevat suklaalevyt huomiotta ja ihmeteltiin vain kärryjen alkuperää.
Toissapäivänä totesin, että jos tästä selviän ilman tupakkaa selviän mistä vaan. En ollut silloin vielä tietoinen tästä päivästä. Ajattelen, että viimeiset nikotiinin rippeet poistuvat ja Herra N huutaa tuskissaan sisuksista nimeäni ja koittaa saada vielä tilkan omaa vesiannostaa, ennenkuin kuolee pois. Tapa tai tule tapetuksi, tokaisi siihen keuhkoni - ja jätin menemättä parvekkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti