Nyt on ohi nelosten kevätjuhlat ja pikkusiskon ylppärit. Kyllä mulla tulee niitä kersoja ikävä, mutta onneksi jos mitään ei tapahdu niin saan nauttia niiden viihdyttävyydestä taas ensi syksynä.
Viirusilmät kokoontuu.
Käytiin perjantaina Annakaisen kanssa hakemassa Hong kongista onkia. Katseltiin siellä erilaisia 'kuvia' ja muita uistimia. Joku nuori myyjä kysyy tarvitaanko apua, johon vastataan normaalin asiakkaan tavoin "ei, me vain katsellaan" niinkuin me tehtiinkin. Siinä vaiheessa kun meinattiin ostaa pilkkionki luullessamme sen olevan minikokoinen virveli, tämä poitsu pöllähti taas paikalle huomatessaan, että me todellakin tarvitaan apua. Tässä vaiheessa on kai hyvä myöntää, että mieluummin apua, kuin että oltaisiin heitelty pilkkionkea jossain rannassa hymy takapuolissa. Ja tuossa vaiheessa se apu olisikin ollut jees, mutta sen jälkeen kun tämä poikaihminen on tyrkännyt käteemme virvelin, hän toteaa, että oltiin liian hankalia asiakkaita, joten hän sysäsi meidät jollekkin vanhemmalle myyjälle, joka heitti mauttomia vitsejä vaimostaan, sekä pyöritti ja nauroi kustannuksellamme 45 minuuttia miettiessään mitä meiltä vielä puuttuu. Täytyy muistuttaa, että osataan oikeasti onkia, mutta se mies sekoitti meidät ihmeellisillä nimityksillä, mitä en edes pysty muistamaan. Ihmisiä oli huolestuttavan paljon ympärillä, kun tämä myyjäherra alkoi kailottamaan kalastusluvista. No eihän meillä niitä ole. Lopujen lopuksi lähdettiin sieltä mato-onget käsissä, eikä saatukkaan honkkarin lippiksiä, oltaisiin vissiin oltu sittenkin huonoa mainosta.
Siimoja valitessamme nuo kaiken tietävät honkkarinturjakkeet sanoivat, että siimat riittää loistavasti onkiimme. Annakainen oli erimieltä, mutta niin tyhmän olon saatuamme ei halunnut suutaan enää avata. Annakainen oli oikeassa - ei riittäneet.
Eikä muuten saatu kalaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti