Tiedättekö, kun ihminen sählää ja koittaa sitten seivata tilanteen, mutta joutuukin vähintään samaan tilanteeseen ja todennäköisesti vielä pahempaankin? Näin meillä, kun Annakainen heilutteli koukkuaan puun oksasta toiseen.
Tuli myös honkkariin lisäasiaa, sillä mun kohostani katosi mystisesti kesken onginnan se musta tikku. Onneksi viisaana virittelin pienen kepin palasen kiinni onkeen. Ei tainnut olla apua, kun se kepin palanen oli jossain välissä siimaa.
Herra Hakkaraisestakin on iloa. Jännityksellä odotan rouvan kirjeen saapumista herralleen, jotta voin saada herra huonetoverin kirjoittamaan mulle. Tää on niinku something new.
Tuntematon Leo
Jännityksellä odottaen;
Kirjekaveri Kalle. Tai siis Marla.
When door closes, window will open. THE godfather on kadonnut taivaan tuuliin. Saattaa olla myös mun omaa hätäilyä ja mielikuvitusta, mutta edellisen katoamistempun jälkeen olo on vähän epävarma, että onko Vernerillä kummisetää vai ei. Ja mä all or nothing-tyyppinä pörrään ympyrää Aku Ankan tavoin, sekä häslään ympäriinsä Ann.. Veenin tavoin epävarmoissa tilanteissa, kun pitää miettiä soiko se puhelin enää ja jos ei niin miksi ja jos soi niin koska ja mikä nyt oli ja onko kaikki ok ja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti