The one who wasn't short

Pohdittiin joskus Annakaisen kanssa, että onko musta kahvi oikeasti parempaa(huom A: parempaa), kuin maitokahvi, jos sitä vain on tottunut juomaan, koska kumpikaan ei saatu makuhermoissamme kiinni ajatuksesta, että se voisi olla hyvää, kunnes..
Eräänä kauniina päivänä multa loppui maito. Rohkeana tyttönä päätin olla hakematta myöhään illalla lisää maitoa ja valmistauduin koko yön henkisesti ensimmäiseen pannulliseeni mustaa kahvia. Teoria todettu oikeelliseksi. Hain kyllä samaisena päivänä lisää maitoa, mutta en koskaan lisännyt sitä enää kahviini. Neljäs pannullinen huomenna, mustana. Coffee, please. Annakaisen mielestä parempi juoda jatkossakin maidolla, ettei vahingossa ala tykkäämään jostain mitä inhoaa.

!!! Käytiin myös tänään hyvin lyhyen varausajan saattelemana Vempulan päiväkodin kevätjuhlassa, sillä oltiin viimeksi viime keskiviikkona huudeilla, niin jostain syystä ollaan missattu tieto noista bailuista. Jaksoihan tuo poika tiettyyn pisteeseen asti keskittyä, kunnes nappasin sen kiinni tunkemasta hiekkaa - eskarilaisen, joka seisoi rivissä ottamassa ruusuaan vastaan - kenkään. Oh boy, oh boy.

Mutta silti, jos joku on söpö, niin Veeni on söpö. Ja jos ette näe, niin uskokaa. 

Onks hat.. eiku kaula hyvin?

Saatiin eilen myös pyörä ovelle asti postimiehen tuomana. Loistavan valtava laatikko, josta kehkeytyy viikonlopun jälkeen Veenille oma pieni yksiö. Tiedättehän sanonnan, ''kun annat pikkusormen, se tekee koko talon?" En mäkään.

Sisältä löytyi kuitenkin tälläinen ylläri, mihin laittaessani polkimia kiinni kerkesin kirota koko "kokoomisen" sen kannon juureen, johon jokainen koira paskoo, sillä pyörä kerkesi tipahtaa mun päälle, sekä meinasin lähteä ajamaan tanko näin, koska ajattelin vain, että onpas se pyörä surkean näköinen, ennenkuin tajusin, että.. Ennenkuin tajusin.

<3


Onneksi en joutunut aamulla palaamaan kuin etsimään puuttunutta mutteria, mitä ei koskaan löytynyt. Kello ainakin säästyi ihmisten kyllä kuullessa takaa tuloni. En päässyt yllättämään.

Onneksi posti kohteli pyörääni ansaitusti, sillä HM:n lehteni koki hieman kamalamman kohtalon, se sai vastapainoksi kunniapaikan keittiön pöydältä. POTCH, PLEASE:

ANNAKAINEN (oletko istuttanut jo omat rehusi??) toi meille eilen nam-kakkua ja haki omat istutuksensa pois odottamaan multaan pääsemistä. Herrrkullista nam. Uskon, että kakku upposi nopeammin kuin siemenet, mutta vielä on kesää jäljellä, tapasi Vaaran Tero sanoa.

Sitten odottamaan viikonloppua, niin päästään Annakaisen kanssa virittämään bisnesantennimme oikeaan taajuuteen, sillä vuorossa on MONOPOLI!